Hilkka Rosholm, toukokuun pohdinta
Mihin ovat kadonneet?
Kristinuskon myötä todella ainutlaatuiset ja elämää suojaavat Jumalan antamat kymmenen käskyä tulivat Suomeenkin. Olemmeko me nykyään kristitty kansa esivanhemmilta saadun perintömme mukaisesti? Tämä suomalaisuuden perintö perustuu meille vanhemmille ihmisille kolmeen erittäin tuttuun asiaan; Jumalaan, kotiin ja isänmaahan. Siinä on ollut niin vakaa perustus, että se on kestänyt sodat ja jälleenrakentamisen. Miksi tätä perintöä nykyään yritetään kyseenalaistaa? Näiden kolmen totuuden pohjalta voitaisiin mennä asioissa eteenpäin. Jos löytyy selviä ihmisten tekemiä virheitä, ne voidaan korjata. Nämä asiat asioina eivät ole huonoja eivätkä siksi pois heitettäviä. Jumalan käskythän pitävät sisällään kunnioituksen Luojaa ja toisiamme kohtaan.Isänmaan rajat ovat hämärtyneet EU:hun liittymisen myötä. Nuorempi polvi on jo opetettu ajattelemaan, että me olemme ennen kaikkea EU-kansalaisia. Mielenkiintoista on se, että näistä asioista toisten kokemat ongelmat ovat toisten mielestä upeita mahdollisuuksia. Kyllä minä vielä ajattelen, että me olemme suomalaisia ja meillä on suomalaisina vastuu toisistamme. Se minua eniten huolestuttaa, että saamamme tietomäärä turruttaa meidät ja hyväksymme kaiken sen enempää ajattelematta. Jos määräykset tulevat ulkopuolelta, eikö meidän pitäisi osata yhdistää omat voimavaramme ihan arjen käytännön asioihin? Hyviäkin asioita on kyllä paljon tapahtunut, mutta vain ihmisen vastuu toisesta pitää kansakunnan koossa. Nythän edellytetään, että osaamme ajatella asioita laajasti. Enää ei pidä niinkään miettiä, miten yksittäinen valtio pärjää.Kotikaan ei ole enää tiivis yhteisö eikä pohja elämisen oppimiseen. Nopeasti tämä muutos on tapahtunut. Kolmekymmentä vuotta sitten vielä enemmistö koululaisista tuli perinteisistä perheistä, jossa lapsilla oli oma isä ja äiti. Kyllä senkin ajan perhe-elämässä varmasti oli korjattavaa. Syy ei kuitenkaan ollut siinä, että avioliiton ajateltiin olevan koko elämän kestävä. Ihmisten ajatustapa on lähtenyt kulkemaan vikasuuntaan, kun vikoja haetaan aina jostain muualta kuin ihmisen sisimmästä. Nykyään halutaan korjata elämän rakenteita itsekkäille ihmisille sopiviksi, mutta ne eivät ole välttämättä pysyviä. Kovinkaan helposti ei kerrota, että jo yhteisvastuullinen ajattelutapa voisi tuoda apua perheen ongelmiin. Perhe-elämässä Raamatun ohjeistus toisten huomioon ottamisesta pitäisi ottaa todesta.Jumalan kunnioitus on hävinnyt huolestuttavasti keskuudestamme. Kouluissamme ei enää opeteta Kristinuskoa samalla tavoin kuin ennen. Melkein kaikki lastemme saama opetus lähtee siitä, että ihminen on tärkein. Ihmisen halut ovat toteuttamista varten. Itsekkyys valtaa alaa, kun lapsiamme ei opeteta toisten kunnioittamiseen. Silloin ei ole mitään väliä sillä, miten muut pärjäävät, kunhan itsellä on kaikki hyvin. Kuinkahan kauan tällaista voi jatkua? Kaiken salliva ajattelu ja siitä johtuva toiminta aiheuttaa varmasti kaaosta. Kun säännöistä ylin on ihminen itse, kukaan ei kaihda keinoja päästäkseen omiin tavoitteisiinsa. Minkälainen on se kaaos, joka meidät oikein pysäyttää? Sitä ei voi kukaan tietää, mutta ajattelun muutoksen se tuo varmasti tullessaan.Toivottavasti silloin on Suomessa vielä ihmisiä, jotka kertovat, että Jumala on kaiken Luoja. Hän on luonut maailmamme, sen kasvit ja eläimet. Jumala on luonut ihmisen omaksi kuvakseen. Sitä Hän ei ole perunut vieläkään. Pahan vallassa tämä maailma kuitenkin on. Se pahuus ilmenee ihmisen pitämistä Jumalan vertaisena tai jopa yli Jumalan menevänä hallitsijana. Emme me kuitenkaan tätä maailmaa hallitse. Jumalan järkähtämättömät perusasiat pysyvät täällä edelleen. Jumala itse sanoo: ”Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylvö eikä korjuu, ei vilu eikä helle, ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö." Raamattu on Jumalan Sana, josta löydämme ohjeita elämään. Onneksi Jumala on kaikkivaltias ja armahtavainen. Rukoukseni on, että Jumala havahduttaisi meidät uskovat kertomaan pelotta uskosta Jumalaan ja pelastuksesta Jeesuksessa Kristuksessa.-hilkka-