Hilkka Rosholm

Toukokuun pohdinta 2007

Siltoja

Olen elänyt lapsuuteni maalla siihen aikaan, jolloin salaojituksesta ei tiedetty vielä mitään. Peltojen väliin oli kaivettu avo-ojat, joita pitkin vesi johdettiin pois viljelyksiltä. Jokaisen ojan yli oli silta. Keväisin isäni tarkasti sillat, pitihän jokaiselle pellolle päästä töitä tekemään. Koneiden myötä siltojen kestävyys tuli tärkeäksi. Näin jälkikäteen ajatellen kotitilani viljelysalue oli silloin aika tavalla yhtenäinen. Myöhemmin kaikki pellot salaojitettiin ja siltakohdatkin muuttuivat viljelymaaksi. Maanviljely ei tarvitse enää siltoja, mutta muualla niitä yhdistämiseen tarvitaan.

Maanteitä tehdessä tarvitaan sillantekotaitoa. Kun Suomessa alkuaikoina liikuttiin, tarvittiin siltoja, joiden yli pääsivät ihmiset kävellen ja hevoset rattaineen. Ne sillat olivat kapeiden jokien ylityssiltoja. Oli varmasti iso asia, että joen toiselle puolelle päästiin. Isompia vesiä sitten myöhemmin ylitettiin losseilla. Monet rannikon saarissa asujat pääsivät mantereelle vain vesien sulina ollessa veneellä ja talvisin jäitä pitkin. Nykyään täällä rannikolla monet saaret on jo yhdistetty mantereeseen silloilla. Kulkeminen on helpompaa ja nopeampaa. Tavoitehan on nykyisin, että joka paikkaan pääsee autolla.

Kaikenlaisia siltoja rakennetaan myös valtioiden välille. Tällaisille suhteille on luotu tarkat ehdot. Poliittisia siltoja rakentamaan tarvitaan diplomaattisia ihmisiä. Ilmasilta maiden välille syntyy lentoliikenteessä. Kauppasuhteissakin tarvitaan siltaa, jossa neuvotellaan ehdoista. Yhteinen tarve löytyy valtioiden välillä, mutta tarvitaan aina myös ihmisiä toimimaan. Toisella kansalla on tavaraa tai he osaavat tehdä jotain, mitä toinen kansa tarvitsee. Vaikka tavaroiden tekijä ja käyttäjä eivät koskaan kohtaa, he ovat tietoisia toisistaan. Valtioiden väliset hienot sillat ovatkin tavallisen ihmisen arkipäivää!

Sillan voi luoda myös ihmisten välille. Ystävyyssuhde rakentuu pikkuhiljaa, tarvitaan molemmilta halua ja taitoa yhdistävän sillan tekemiseen. Joskus olen minäkin löytänyt ihmisen, jonka kanssa asiat sujuvat alusta lähtien kuin itsestään. Sittenkin tarvitaan taitoa, että tällainen ystävyyssuhde jatkuu eikä lopu samalla tavalla, kuin itsestään. Sanotaan, että lapsena luodut ystävyyssuhteet kestävät sillan tavoin, aikuisajan etäisyydetkään eivät niihin vaikuta. Onko tässäkin meillä aikuisilla oppimista lapsilta? Lapsethan hyväksyvät toisensa sellaisina kuin he ovat. Hyvä ystävyyssuhde kestää huonotkin ajat ja kokemukset. Ystävä on ennen kaikkea kuuntelija. Kun minulla oli tämän taudin toteamisen myötä huolta tulevaisuudesta ja pelkoja, koin, että puhumalla ne saivat erilaisen muodon. Eiväthän ne pelot heti poistuneet, mutta minua puhuminen jo helpotti. Onneksi minulla oli ystäviä, joilla oli kuuntelemisen taito.

Koko tämän sairauteni ajan ystävät ovat tulleet minulle aina vain tärkeimmiksi. Nykyään tarvitsen paljon apua ja uskallan sitä jopa vierailta pyytää. Tarvitsen apua liikkumiseeni. Tarvitsen apua tavaroiden saamiseksi kaupan ylähyllyltä. Tarvitsen apua jos jonkinlaiseen puuhaan. Mutta ennen kaikkea tarvitsen lähelleni ihmistä, ystävää, joka viestittää, että olen kuitenkin ihmisen arvoinen. Henkinen jaksaminen tällaisessa lääketieteellisesti parantumattomassa sairaudessa on joskus kovalla koetuksella. Hiljaisena toivon, että jos minulta menisikin sillanpitäjän taito, ystäväni ymmärtävät ja jaksavat laittaa siltaa vahvemmaksi omalta puoleltaan. Silloin on minullakin toivoa, etteivät ystävyyssuhteeni katkea.

Seurakuntiakin on maassamme moneen makuun. Se on hyvä, silloin uskoon tullut henkilö löytää seurakunnan kodikseen. Kotona on hyvä olla ja sinne haluaa mennä. Kun kaikki toimivat yhteisen asian hyväksi, seurakuntayhteys on hyvää henkistä ja hengellistä sillanrakennusta. Minä arvostan jokaista seurakuntaa, joka pitää Raamatun esillä sellaisena kuin se on kirjoitettu. Me uskomme samaan Jumalaan ja olemme samaan taivaaseen menossa. Toinen toisiamme kunnioittamaan Raamattu meitä kehottaa. Onneksi voimme yhteisestikin tilaisuuksia järjestää.

Raamatun mukaan Jumala on Jeesuksessa yhdistänyt kaiken, mitä on taivaassa ja maan päällä. Silta

taivaaseen on siis olemassa, sen on Jeesus rakentanut kuolemallaan. Tämä silta on armon silta, jokaiselle kulkijalle avoin. Uskomalla Jeesukseen, syntien anteeksiantajaan, pääset mukaan. Tämä silta kestää ja vie meidät iankaikkiseen elämään. Mieti, haluatko sinä tälle sillalle, valinta on sinun.

-hilkka-

Hilkka Rosholm, kesäkuu 2007