Tammikuun pohdinta 2013 - Varansa pitävä

Hikka Rosholmin tammikuun pohdinta 2013

VARANSA PITÄVÄ

Suomen kielen sanaa ”vara” voi  käyttää ainakin jostain vastaista varten kootusta, rahasta ja varovaisuudesta. Me kokoamme marjoja pakkaseen talven varaksi tai varalle. Ompelija jättää kaavojen reunaan saumavarat. Hinnassa saattaa olla tinkimisen varaa. Eläkeläisenä minulla ei ole aina varaa ostaa kalliita uusia laitteita. Voin sanoa toiselle: ”Pidä varasi!”, kun haluan ettei hän turhaan päädy itselleen hankalaan ratkaisuun. Suomalainen vanha sanonta ”Ei vara venettä kaada” on hyvä ilmaisu selkeään varovaisuuteen jokaiselle vedessä liikkuvalle.

Minä en enää pääse metsään marjoja poimimaan enkä liioin puutarhan tuotteita kokoamaan. Mieheni ja ystäväni tietävät sen ja niinpä minulla on syksyisin tuoreita marjoja pakastimessa. Sen olen ajan mittaan huomannut, että minun kannattaa tehdä jaksaessani ruokaakin isompia määriä ja pakastaa. Saamme niitä sitten lämmittää itsellemme ateriaksi sellaisina päivinä, jolloin ruuan valmistus ei minulta onnistu. Sekin on varautumista tulevaan. Minun oli taas ennen joulua järkevää tehdä laatikoita pakastimeen. En kokenut nyt paniikkia omasta ehtimisestäni, koska sekin on minun tapauksessani helposti mahdollista. Saimme syödä ystävien tekemiä leivonnaisia, siihenkään ei minun tarvinnut varautua.

Emme varmaan kukaan pysty olemaan oikein tarkkoja joka suhteessa, vaikka kysymys olisi rahastakin. Minä en ole tottunut tinkimään eikä se minulta onnistu lainkaan. Olen aina ajatellut, että myyjä tietää tavaransa arvon, joko ostan tai jätän ostamatta. Ulkomailla tinkiminen kuuluu tapoihin. Minulla on ystävä, joka nauttii jo etukäteen, että saa tinkiä eli tingata hintaa alaspäin, kun lähtee ulkomaan matkalle tuttuun maahan ja kulttuuriin. Suon hänelle mielihyvin sen nautinnon ja nautin itsekin kuulemistani ostosreissuista jälkeenpäin. Matkoille en itse ole aikaisemminkaan halunnut, nyt se ei ole mahdollista. Eläkeläisenä minun tarvitsee miettiä muutenkin omia menojani, koska näillä tuloilla en kovasti saa jätettyä rahaa säästöön tulevien päivien varalle.

Olen useasti miettinyt viime vuosina, miksi oletetaan, että ihmiset kuluttavat tavaroita aina vain enemmän. Joskus tuli mieleeni, että tähän tilanteeseenhan meidät on suorastaan johdatettu eikä siitä ole poispääsyä. Elämäämme on tullut laitteita, jotka ovat välttämättömiä selviytyäksemme arkipäivän askareista. On pakastimia, sähköhelloja ja mikroaaltouuneja. On astianpesukoneita ja vaatteiden pesukoneita. On kännyköitä ja tietokoneita. Nämä kestävät nykyään vain muutaman vuoden, joten uusien ostoon pitää varautua. Sama tilanne on varmaan harrastusten välineistössä. Markkinavoimat jylläävät todella joka asiassa. Valinnan varaa pitää olla. Jokaisen tarve pitää saada tyydytetyksi. Tavallisessa ruokakaupassakin ihmettelen useasti, miten kaikkea kannattaa tuottaa, valmistaa ja myydä. Tarjolla on outojakin hedelmiä, monen tyyppistä leipää ja erilaisia valmisruokia vain pienillä vivahde-eroilla. Niin paljon on valmiiksi tehtyjä ruokia, että pelkään ruuanvalmistustaidon katoavan. Jos maahamme tulee kuitenkin hätätilanne, miten siihen nuoret osaavat varautua?

Olen myös miettinyt tätä nykyistä maailman menoa. Asenteet elämään ovat muuttuneet. Huolta toisista ei tunnu löytyvän samalla tavoin kuin ennen. Ajatukset omasta itsestä ovat tärkeitä ja sen vahvistamiseen kaikki vaikuttavat tahot tähtäävät. Jotenkin ajatellaan, että mukaan uudistuksiin pitää ehdottomasti mennä, sehän on edistyksellistä. Olen ollut hämmentynyt monta kertaa viime aikoina. Innokkaimmat edistykselliset voivat olla niin varmoja oman asiansa oikeellisuudesta, että haluaisivat kaikkien seuraavan heidän ajatuksiaan ja malliaan. Luin taannoin eräästä hengellisestä lehdestä artikkelin koskien konservatiivisuutta ja edistyksellisyyttä Jumalaan uskovien keskuudessa. Se lohdutti minua ja poisti hämmennykseni. Valinta on edelleen minun. Kun minä olen enemmän varovainen ja harkitseva kuin mitään muuta, ei minun tarvitse lähteä kaikkeen mukaan, ei maallisissa eikä hengellisissä asioissa. Voisin saattaa itseni sellaiseen tilaan, jota en voisi vilpittömästi hyväksyä. Silloin en olisi siis pitänyt varaani.

                                                                               -hilkka-