Tammikuu 2010 Samalla tavoin

HILKKA ROSHOLM

Tammikuun pohdinta

Samalla tavoin

Me ihmiset olemme samanarvoisia. Kerran synnymme tänne maailmaan, elämme aikamme ja sitten kuolemme. Jonkin verran voimme vaikuttaa siihen, mitä meidän elämämme aikana maan päällä tapahtuu. Täällä Suomessa meillä on aika laaja vapaus tehdä valintoja. Voimme hankkia montakin ammattia, voimme elää yksin tai mennä naimisiin. Yhteiskunnan kannalta olemme samanarvoisia. Meistä jokainen tekee myös jatkuvasti valintoja arkisissa asioissa. Tärkeinkin asia on meidän valittava samalla tavoin kuin muidenkin. Kun tiedostamme, että Jumala kutsuu meitä pois tämän maailman ahdistuksista Jumalan suomaan vapauteen ja iloon, teemme ratkaisumme. Voimme vastata myöntävästi ja antaa Jeesuksen pestä meistä kaiken sellaisen, joka ahdistavasti sitoo meitä. Sillä valinnalla saamme Jumalan ihmisille tarkoittaman iankaikkisuuden. Jumala siis kohtelee meitä kaikkia samalla oikeudenmukaisella tavalla.

Raamatussa meitä kehotetaan monella tavoin kiinnittämään huomiota toistemme tasa-arvoiseen kohteluun. Siellä tulee selvästi esille sekin, että olemme todella samanlaisia. Paavalin viesti oli ja on edelleen, että turha meidän on tuomita toisiamme, samoihin asioihin itsekin syyllistymme. Jeesus kertoi kuuntelijakunnalleen samoin ja lisäsi, että niin kuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan, ja niin kuin te mittaatte, niin teille tullaan mittaamaan. Eikö tämä laita meitä pienelle paikalle omassa itseriittoisuudessamme? Jumala on ainoa oikea tuomari, satuttavatkin asiat voi jättää tähän totuuteen. Raamatun ohjeessa on myös, että meidän pitää rakastaa toisiamme samoin kuin itseämme. Itserakkaus on siis ihmisen ominaisuus. Meidän pitäisi suoda toisille sama määrä hyväksyntää kuin suomme itsellemme.

Toivoisin itse pystyväni paremmin hyväksymään tuttuni juuri sellaisina kuin ovat. Kuitenkin elän samoin kuin muut. Me arvostelemme toisia, syyttelemme, riitelemme ja kaipaamme muiden arvostusta. Me vertaamme toisia itseemme ja edellytämme helposti toisilta muutosta käytökseen. Ainahan keskinäisessä yhteydenpidossa tapahtuu vertaamista, mutta sitä ei tarvitse ilmaista mitenkään. Vertailukohde kun on vertaajalla aina oma itse. Kokemuksesta sanoisin, että se on paremminkin sellainen kuvitteellinen oma itse, joka haluasi olla. Tällaiset kuvitelmat saavat aikaan vain eripuraa, kun vastapuoli ei näe asioita samalla tavoin. Monet ovat myös tarkkoja siitä, että muut arvostavat heitä heidän asemansa takia. Mikä se asema tässä elämässä oikeastaan on? Eikö se ole vain hetken kestävä asia, joka tuo elämisen mahdollisuuden? Samoinhan myös vähäisemmän työn tekijä saa toimeentulonsa työstänsä. Jos jollain on todella arvostettu asema, siihen liittyy isompi vastuu. Sen vastuun oikein ymmärtäminen saattaa olla vaikeaa. Sehän edellyttää kaikkien muidenkin toimien tärkeänä pitämistä. Samoin kuin arvostaa itseään pitää osata arvostaa muita.

Anteeksiannossammekaan emme aina ole johdonmukaisia. Kuinka monta kertaa minäkin olen ajatellut, että taas tuo läheinen teki saman virheen kuin ennenkin. Näin teen unohtaen, että hän on pyytänyt tekemistään tai sanomistaan anteeksi. Olenhan minäkin näin tapahtuessa sanonut, että totta kai saat anteeksi. Mikä anteeksianto sellainen on, kun virhettä ei ole täysin unohtanut? Kuinkahan moni alkaa aamunsa toteamalla, että Jumala on antanut anteeksi pahat teot. Kuitenkin mielessä voi olla katkeruutta toisen ihmisen käytöksestä. Moni voi lukea Isä Meidän –rukouksen joka päivä ja uskoo Jumalan antaman vapautuksen koskevan itseään. Rukouksessa kyllä on ehto: "Anna meille meidän syntimme anteeksi niin kuin me annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet." Jos me ajattelemme aloittavamme "puhtaalta pöydältä" joka aamu, siihen pitää olla sisällytetty anteeksianto ja unohdus muiden tekemiin virheisiin. Oli ne sitten anteeksi pyydetty tai ei. Pietari kysyi kerran Jeesukselta: "Montako kertaa meidän pitää antaa toisillemme anteeksi, ihanko seitsemän kertaa?" Jeesus vastasi: "Ei vain seitsemän, vaan seitsemänkymmentä seitsemän." Eli niin monta kertaa, että emme pysy laskuissa mukana. Vain sillä tavalla voimme elää todeksi Jumalan antaman tasa-arvo-ohjeen.

-hilkka-