Tammikuu 2009 - Matkan tekoa

Hilkka Rosholm

Tammikuun pohdinta 2009

Matkan tekoa

”Älkää riidelkö matkalla!” Tämä matkaevästys on jäänyt mieleeni lapsuudesta. Vanhemmillani oli varmasti mielessään siivo käytös, kun he näin meitä lapsia opastivat. Saman ohjeen olen lukenut myöhemmin Raamatusta. Aikuinen mies, Joosef, lähetti aikuiset veljensä näin sanoen kotimatkalle. Silloin kysymys ei ollut siis lasten kinastelusta. Tämä evästys on minua monta kertaa mietityttänyt. Tietysti Joosef tiesi, mistä riitaa voisi syntyä. Hän tunsi omat veljensä, mutta hän tiesi myös, ettei kotimatka olisi helppo. Hyvä olisi meidänkin muistaa, ettemme riitelisi täällä elämän matkalla ollessamme. Itse matkastakaan kun ei luvata helppoa.

Eihän kanssakäyminen välttämättä riidaksikaan asti tarvitse muuttua, kun se jo hankaloittaa elämäämme. Negatiiviset, ylempää lausutut sanat saattavat aiheuttaa kuulijassa alemmuutta. Joskus pelkkä puhumattomuus satuttaa. Toisilla on tapana vähätellä muiden asioita ja jopa muita ihmisiä. Ihmismielen sopukoissa elää kilpailuhenki ja näyttämisen tahto. Miksi emme voisi kohdella toinen toisiamme ihan realistisin ajatuksin? Olemme eri elämän tilanteissa ja koemme asioita eri tavalla. Tosiasiahan on, että kukaan meistä ei ole toistaan parempi. Meidän ajatusmaailmamme pohjana pitäisi olla tasavertaisuus. Silloin voimme nähdä avun tarvitsijoitakin. Silloin voimme saada itsekin tukea ja apua, kun sitä tarvitsemme. Ei meistä kukaan tiedä tulevaisuuttaan. En minäkään terveenä ollessani ymmärtänyt, että voin olla joskus näin riippuvainen muista ihmisistä.

Mihin on muuten kadonnut hyvän puhuminen suomalaisten elämästä? Keskusteluissamme tuomme helposti omat huonot asiamme esiin, vaikka hyvääkin kyllä löytyisi. Onkohan tämä perinne jostain vanhasta tottumuksesta? Muistan vielä lapsuudestani iäkkään tädin, joka sanoi, ettei elämän hyvyyttä saa mainostaa, se voi vielä kadota. Miksiköhän ajatus oli silloin tuollainen? Huonot ja hyvät ajat vaihtelevat, ei kai niihin pelkkä puhuminen vaikuta. Suomalainen ei myöskään puhu edes tuttavistaan hyvää. Ei tämä tarkoita, etteikö sitä todettaisi, siitä ei vaan yksinkertaisesti puhuta. Olisiko meidän aika ryhdistäytyä ja jättää tällainen ylivarovaisuus pois? Parempaa ilmapiiriä se ainakin toisi ympäristöömme. Samalla se toisi Raamatun ohjettakin lähemmäksi arkeamme. Siellähän kehotetaan kunnioittamaan ja arvostamaan lähimmäisiämme. Mikä olisikaan parempi arvostus kuin kertoa positiivisia asioita jostain ystävästä yhteisille tutuille?

Kovin olemme nykyään kaukana siitä esimerkistä, jonka Raamattu ihmiselle antaa. Meitä kehotetaan nimittäin pyrkimään Jeesuksen kaltaisuuteen. Jeesus täällä maan päällä ollessaan kohtasi ihmisen aina armahtavasti ja yksilönä. Jeesuksen luo oli helppo tulla, Hän ei tuominnut. Lohduttavat sanat olivat tavallisesta kansasta ihmeellistä kuultavaa. Sen ajan ihmiset olivat kuulleet vain tiukkoja sääntöjä, joita tarkasti noudattamalla Jumala kenties katsoisi tavallisen ihmisen puoleen. He olivat voimattomia näiden sääntöjen keskellä ja ahdistuivat. He tiesivät mielessään, etteivät pystyisi annettuja sääntöjä milloinkaan täydellisesti noudattamaan. Jeesus kertoi heille laupiaasta Isästään. Raamattu kertoo, että ”Hän opetti niin kuin se, jolle on annettu valta, ei niin kuin lainopettajat”. Jeesuksen tavattuaan ja Hänen armahtavat sanansa kuultuaan ihmiset saivat kokea, että elämän matkaa voi taas jatkaa. Tähän armahtavaisuuteen meitä kaikkia kutsutaan.

Jeesus jakoi myös matkaevästä kulkiessaan. Hän antoi ohjeita sydämessään Jumalaa kaipaaville ihmisille. Hän kehotti ihmisiä antamaan anteeksi toisilleen. Hän kehotti rukoilemaan Jumalaa arjen keskellä. Jeesus kehotti valvomaan omaa elämäänsä, huolettomasti ei kannattanut lähteä taivaan tielle. Nämä ovat kaikki meidän luettavissamme Raamatusta. Kuinka hienoa on lukea Jeesuksen sanat parantamalleen miehelle: ”Palaa kotiisi ja kerro tästä suuresta teosta, jonka Jumala on sinulle tehnyt." Mies lähti, kulki ympäri kaupunkia ja julisti, että Jeesus oli parantanut hänet. Hän oli siis saanut evästä kotimatkalle. Samoin koki nainen, joka sai kuulla Jeesuksen sanat: "Uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa." Hänelläkin oli kerrottavaa muille, armon sanoja Jumalasta ja Jeesuksesta. Meillä Jumalaan uskovilla on varmasti samanlaisia kokemuksia. Haluammeko niistä Jumalan kunniaksi kertoa?

Meidän matkantekomme ei tosiaankaan ole mitään erikoista. Kompastelemme ja liukastummekin. Riitelemme ja aiheutamme muille pahaa mieltä. Vaikka matkamme on epätäydellistä, on yksi, joka on täydellinen. Meidän Jumalamme on täydellinen, Hänen armostaan kelpaamme Jeesuksen luokse tällaisina kuin olemme. Suurin asia on se, että meille luvataan Jumalan yhteydessä iankaikkinen elämä. Maan päällä ollessaan Jeesus lohdutti Häneen uskovia: "Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta - enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan. Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen. Te tiedätte kyllä tien sinne minne minä menen." Jos vielä kyselet tätä tietä, Jeesus sanoo sinullekin niin kuin Tuomakselle: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.” Jeesuksen sanat riittävät meille jokaiselle vielä tänäänkin elämän evääksi. -hilkka-