Syyskuun pohdinta 2013 - vastuullinen vapaus
Hilkka Rosholmin syyskuun pohdinta 2013
Vastuullinen vapaus
Suomi on vapaa maa. Itsenäisyyden alussa Suomeen laadittiin perustuslaki, joka kertoo muille valtioille suomalaisten tavan elää. Se kertoo myös meille suomalaisille, mitkä ovat meidän oikeutemme, vapautemme ja vastuumme tämän maan rajojen sisällä. Meillä valtiovalta kuuluu kansalle ja sitä edustaa valitsemamme henkilöt. Meillä on vapauksia, muun muassa sananvapaus, kokoontumisvapaus ja uskonnonvapaus. Olemme vastuussa omalle valtiovallallemme näiden vapauksien väärinkäyttämisestä. Siksi on myös täsmennetty lakisääteisesti, miten esimerkiksi sananvapautta ei saa käyttää. Emme saa loukata toisen kunniaa emmekä levittää kenenkään yksityiselämää loukkaavaa tietoa. Me emme saa rikkoa uskonrauhaa. Nämäkin ovat asioita, jotka pitäisi olla kaikille ihan selkeitä, mutta niin vain on ihmisluonto sellainen, että näihin pitää lailla puuttua. Toista pitää kunnioittaa ja omat rajansa pitää tietää.
Itsenäisyyden jälkeen haettiin vielä jonkin aikaa valmiuksia selviytymiseen. Kansalaiset halusivat kuitenkin nähdä vaivaa ja luoda tästä valtiosta vapaan, yhteisen ja hyvän maan asua. Kuri oli vielä kova ja tämä etenemisen halu siirrettiin tulevalle polvelle. Sodat toivat tuskaisia hetkiä, mutta niistäkin selvittiin. Jäljelle jääneillä oli taas sama halu päästä uuteen alkuun, vaikka menetykset olivat katkeria ja vapauden hinta oli kova. Vähitellen voitiin olla varmoja, että tästä ajasta oli selvitty. Koko maailma oli avoinna, kun oli vapaus matkustaa ja rahaa liikeni matkustamiseen. Uudet sukupolvet tulivat, loivat uusia tapoja ja vapaudesta tehtiin elämän ykkösasia. Osa omaksui vapauden niin, että siirsi sen lapsilleenkin antamalla heidän vapaasti kasvaa ilman mitään kieltoja. Unohdettiinkohan jossain vaiheessa tähdentää, että jokaisessa vapaudessakin on vastuu?
Nämä vapaudet ovat elämäämme ja olemassaoloomme kuuluvia perusvapauksia. Meillä Jeesukseen uskovilla on näiden lisäksi sellainen vapaus, jonka haluaisimme kaikkien ymmärtävän. Se on yhtä kokemusperäinen niin kuin kaikki muutkin vapaudet. Ohjeet sen löytämiseen ovat luettavissa Raamatusta, joten ihmiset kaikkialla voivat sen kokea. Kun minä tulin uskoon nuoruudessani, koin sellaisen vapauden tunteen, jota en tiennyt edes olevan mahdollista kokea. Hain rauhaa sydämeeni, kun koko elämäni tuntui tyhjältä ja olin levoton. Yhdessä hengellisessä kokouksessa sain kuulla selkeän puheen Jumalan tahdosta ja Jeesuksen merkityksestä Hänen tahtonsa toteuttamisessa. Oivalsin, että minulta puuttuikin paljon uskossani. Menin juttelemaan asiasta ja sanoin, että haluan antaa tämän tyhjän elämäni Jeesukselle, jos Hän voisi auttaa. Niinpä minut siunattiin Jeesuksen nimeen. Koko maallinen elämä sai tarkoituksen ja minä sain selvyyden omaan osaani siinä. En ollut enää tuuliajolla ja valtava vapaus täytti minut kokonaan.
Tällä uskolla menin eteenpäin pitkän aikaa. Kaikki näytti olevan hyvin, nautin olemassaolostani lasten kasvaessa. Tuli kuitenkin päivä, jolloin en pystynyt liikkumaan normaalisti. Pelko täytti mieleni ja ahdistuin. Kävin lääkärillä ja minua alettiin tutkia. Kohta minulle kerrottiin, että nämä oireet ovat niin selvästi Ms-tautia, että sain diagnoosin saman tien. Veljeni kuoli vähän myöhemmin samaan tautiin. Siitä alkoi minun henkinen ja myös hengellinen alamäkeni. Sitten päätin, että eteenpäin tässä mennään ihan perheenkin takia, mitäs minun tunteistani. Vaikenin kaikista itseäni koskevista asioista, joista suurin oli pettymys Jumalaan. Aikanaan jostain syvältä sieluni pimennosta aloin uudelleen tuntea Jumalan kutsua. Silloin tajusin, että olenhan myös itse vastuussa Jumalalle oman vapauteni menetyksestä. Jumala uudisti liittonsa kanssani Jeesuksen kautta, kun tunnustin asian. Silloin pyyhittiin pois se ahdistavin asia, pettymys. Vähitellen kävin läpi kaikkea mustaa, mitä oli sieluuni jäänyt elämäni varrella. En ollut osannut käydä niitä läpi ensimmäisessä uskoontulossani. Nyt halusin ne selvittää ja olen kokenut vapautuvani jo ainakin suurimmasta osasta. Tänä keväänä ja kesänä olen tuntenut erityistä vapautta. Tähtäimeni ei ole enää tässä maailmassa, vaan siinä, mikä meitä kaikkia kohtaa kuoleman jälkeen.
Tämän pohdinnan ’tukija’ on Väinö Simojoen hengellinen laulu. Siinä hän kertoo, että on vapaa ja kertoo samalla, mitä hän tekee vapauden siivittämänä. Hän kysyy sitten saman tien: ’miksi en?’. Laulua mukaillen minäkin päätin tehdä näin: ’Minä pohdin ja miksi en pohtisi, sillä Jeesus antoi vapauden. Minä kerron ja miksi en kertoisi, että Jeesus mut vapautti.’
-hilkka-