Syyskuu 2012 - Omistat sen minkä olet antanut pois
Omistat sen, minkä olet antanut pois
Olen tämän ajatuksen kuullut joskus jonkun rahankeräyskampanjan yhteydessä. Se ei silloin tehnyt mitään vaikutusta. Luin saman ajatuksen tänä kesänä eri yhteydessä ja silloin jäin sitä miettimään. Tosiasiahan on, ettei täältä kuolinhetkellä saa mitään näkyvää mukaansa. Voinko minä todella kerryttää itselleni jotain sellaista, joka tulee minun mukaani ylittäessäni ajan rajan? Mietin, mahtaako tuo ajatus ollenkaan pitää paikkaansa.
Mitä yleensä on pois antaminen? Turhia tavaroita laitan pois antamalla niitä kirpputoreille ja kierrätyksiin. Siitä jää vain hyvä mieli, ei muuta. Rahaakin voin tietysti antaa pois. Olen useasti miettinyt lesken ropoa eli kertomusta Raamatusta. Jeesus istui temppelissä ja katseli, kuinka monet laittoivat ohi mennessään rahaa uhriarkkuun. Jeesus huomasi, että toiset laittoivat paljon. Varmaan he halusivat, että kaikki huomasivat heidän lahjoituksensa suuruuden. Jeesus huomasi senkin, että eräs leski antoi vain pari kolikkoa. Ne varmaan kilahtivat arkun pohjalle. Hän tiesi, ettei leskellä yksinkertaisesti ollut enempää. Siksi Jeesus sanoi, että Jumala siunasi ne rahat erikoisesti ja siunasi myös ropojen antajan. Leski luotti täydellisesti Jumalan huolenpitoon. Siksi hän uskalsi antaa pois sen vähän, mitä hänellä oli. Useimmat meistä vasta opettelemme tällaista luottamusta. Toivottavasti muistamme, että Jumala näkee aina tilanteemme antaessamme Hänen työhönsä varojamme.
Yhden asian tajusin myös miettiessäni. Mehän avaamme jotain itsestämme, kun kohtaamme toisia ihmisiä. Me siis annamme paljon toisillemme puolin ja toisin. Se voi olla keskustelua. Se voi olla tarvittaessa huolehtimista, mutta myös hoidettavana olemista. Keskinäisessä kohtaamisessa pitäisi olla ystävällisiä sanoja vieraallekin ihmiselle. Joskus riittää pelkkä hymy saamaan toisen jaksamaan sen päivän. Emme me tiedä, mikä vaikutus sanoillamme ja teoillamme on Jumalan näkökulmasta. Ei leski luovuttamiensa ropojen suuruutta varmaan osannut ajatella, mutta Jumala näki tilanteen kokonaisuudessaan ja siunasi. Ehkä se, mitä minä olen toisille osoittanut, tulee jollain tavalla mukaani kuolinhetkellä. Jumala on minut luonut ja Hän saa ainakin omansa takaisin silloin.
Olenko minä sitten muuten muuttunut? Vuosien varrella olen tajunnut, kuinka tärkeää on, että pyrin antamaan kohtaamilleni ihmisille aikaani. Yritän nykyään huomioida heidät siten, että he kokevat minun arvostavan heitä. Aikaisemmin en hyväksynyt täysin erilaisia mielipiteitä ollenkaan. Osoitin sen myös sanoillani. Aluksi arvostaminen ei ollut mitenkään helppoa itsekkyyteeni tähden, sen myönnän. Suutuin ja hermostuin itsekseni ja ajattelin että kaikkea minunkin mieleeni tulee. Mutta huomasin, että jos annan niiden vaikeiksi kokemieni tilanteiden muuttaa minua, ne kääntyvät minulle hyödyksi. Aikanaan huomasin senkin, että ne kasvattavat minua ja henkistä pääomaani erikoisesti. Opin kuuntelemaan. Opin keskustelemaan. Opin katselemaan maailmaa edes jonkin verran omien pinttyneiden mielipiteitteni ulkopuolelta. Se maailma oli joskus paljon kauniimpi ja seesteisempi kuin omani. Sellaisina hetkinä tiesin, mihin minun pitää kiinnittää huomiota elämässäni.
Minun hengellinen elämäni alkoi silloin, kun annoin elämäni Jeesukselle. Sanonta on varmaan monelle tuttu. Monelle se on täysin käsittämätöntä puhetta. Eihän voi antaa kenellekään omaa ainutkertaista elämäänsä. Siinähän muuttuu varmasti. Eikö se nyt riitä, että uskoo Jumalaan maailman luojana? Eikö jokaisella kuitenkin ole oma elämä, jossa voi valintoja tehdä ihan itsekseen? Miten suuri Jumala voi edes kohdata tällaisen tavallisen tallaajan? Jumalaan minäkin olen uskonut varmaan koko elämäni. Minä kuitenkin kaipasin jotain syvempää ja uskoontuloni päivänä tajusin, että kaipaan Jeesusta elämääni. Silloin minulle avautuivat sanat Raamatusta: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa Jeesuksen, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” Tajusin, etten omin voimin kykene pelastamaan itseäni taivaan valtakuntaan. Antamisellani sain Jumalalta läheisen yhteyden Häneen. En minä ihmisenä muuttunut, olen sama Hilkka. Elämääni sain lisänä uuden syvemmän ulottuvuuden. En pelkää enää tulevaa. Iankaikkisuutta voin turvallisesti ajatella.
-hilkka-
Tiedoksi teille jotka olette saaneet pohdinnan paperikopioina:
Hilkka Rosholmin kuukausittain vaihtuvat pohdinnat Iltalampun kotisivuilla: www.iltalamppu.fi Aikaisempien kuukausien pohdinnat luettavissa samoilla sivuilla.
Iltalamppu radio-ohjelmat sunnuntaisin klo 17 - 20. Ohjelmat tuottaa ja toimittaa Taisto Laakso. Ohjelmat kuuluvat myös internetissä suorina lähetyksenä: www.iltalamppu.fi
Iskelmä Satakunta, Huittinen 93,0, Pori 100,4, Rauma 105,1 MHz
Missio Iltalamppu ry, PL 45, 29201 Harjavalta puh. 040-833 7348,
Sähköposti: taisto.laakso( at) gmail.com