Syyskuu 2011 - Vajaata ei voi täydeksi laskea

Hilkka Rosholm, syyskuun pohdinta 2011

VAJAATA EI VOI TÄYDEKSI LASKEA

Mitä sitten on vajaus? Konkreettisten asioiden kohdalla se on ihan selviö kaikille. Jos litran maitopurkista juodaan osa, jäljelle jää vajaa purkki. Niin kauan kuin siellä on maitoa, sitä voidaan juoda eikä vajaus haittaa mitään. Onhan se loppukin samanlaista maitoa kuin purkin ollessa täysi. Samoin leipoessani pikkupullia kaksitoista, niitä on täysi tusina. Kun joku syö niistä pari, jäljellä on vajaa tusina. Samanlaisia pullia jäljelle jääneetkin ovat, se ei makua muuta. Miksi sitten tuo otsikon lause on Saarnaajan kirjoittamana Raamatussa? Saarnaaja tutkaili tätä meidän maailmaamme ja ihmisten tekemisiä täällä. Tällaista konkreettista vajausta Saarnaaja voi kyllä myös tarkoittaa, mutta ihminenkin voi olla vajaa.

Kummallista, miten vaikeaa minun ainakin on ollut myöntää olevani vajaa. Terveenä ollessani ajattelin, että tuo vajaus ei minua koske, kun minulla ei ollut ulospäin näkyvää vammaa. Nyt, kun olen sairastanut monta vuotta, kaikki näkevät, että kehoni ei olekaan terveen ihmisen keho. Kenelle tahansa voi tulla sairaalamatka ihan yhtä yllättäen kuin minulle tuli toistamiseen vähän aikaa sitten. Sain uuden diagnoosinkin entisen ms-taudin lisäksi. Aikaisempi epilepsiatyyppinen kohtaus muuttui todelliseksi taudiksi. Olin sairaalassa toisten hoidettavana, mutta selviän jotenkuten taas täällä kotona itsekseni. Kuitenkin koen vieläkin olevani ihminen siinä missä muutkin. Minulla on kaikki jäsenet tallella, joten siinä mielessä olen samanlainen kuin ennen. Toiminnot eivät ole samanlaisia, vaan tarvitsen apuvälineitä arjessa selviytymiseeni. Olen vajaakuntoinen. Nyt miettiessäni asiaa, olen sitä mieltä, että tuo sanonta ihmistä koskien ei tarkoita pelkästään ulospäin näkyvää. Vajaus voi olla myös ihmisen sisällä.

Monesti olen kyllä sanonut itsekin, etten ole täydellinen. Eikö tämä ole sama asia? Tavallaan se on, mutta sittenkin siinä on useasti pikkuinen vivahde-ero. Miellän jotenkin, että myöntäessäni, etten ole täydellinen, olen liki sitä kuitenkin. Siis oikein paljon enemmän kuin jos myöntäisin olevani vajaa täydellisyydestä. Eikö se olekin lähellä sellaista kuvitelmaa, että toisissa asioissa taitoni ja mieleni hipovat täydellisyyttä? Kuitenkin ihan arjessa näkyy tämä vajaana oleminen melkein joka päivä. Saatan tehdä jotain ajattelematta, että tekoni voi loukata toista ihmistä. Voin myös ajatella toisista pahaa. Voin sanomisellani tuoda esiin, etten arvosta toisen ihmisen mielipidettä. Minun ajatukseni ovat siis oikeampia kuin jonkun toisen. Oikeastaan olen siis vajaa joka alueella. Onneksi sain kokea yli ymmärryksen käyvän rauhan kipuillessani vajavuuden tunnemyrskyssä tämän toisen taudin puhkeamisen yhteydessä. Sain kokea, että se rauha on Jeesuksen antama lahja, joka vaikuttaa yli kaikkien inhimillisten tunteiden. 

Me monesti myös ajattelemme, että meidän uskonyhteisömme opit ja tavat ovat oikeampia kuin muiden. Eikö se tarkoita, että asetamme Jumalan paljon pienempään muottiin kuin Hän on? Minusta toisien Jeesukseen uskovien väheksyminen on myös Jumalan väheksymistä. Sanoma Jeesuksen pelastustyöstä pitää kaikua niin kauan kuin maailmassa olemme. Se on ihan sama, kaikuuko se helluntaikielellä tai babtistien tai vapaakirkollisten kielellä. Se kaikuu samalla tavoin myös evankelisen kirkon jykevien seinien sisällä kaikissa siellä olevissa ryhmissä. Suomenmaassa on muitakin vapaita suuntia, joissa selkeää pelastussanomaa julistetaan. Eikö meidän pitäisi myöntää oma vajavuutemme tässä arvostelussa ja armahtaa itsemme? Vain niin voimme hyväksyä toiset juuri sellaisina kuin ovat ja omasta vajavuudesta ponnistaen kunnioittaa jokaista uskovaa.

Täydellisyyteen voi vain pyrkiä, lohdutamme itseämme. Miksiköhän Jeesus antaa sitten Raamatussa ohjeen: ”Teille on opetettu: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.' Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille. Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Eivätkö publikaanitkin tee niin? Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin? Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.” Tämä on varmaankin siksi, että kiinnittäisimme ajatuksemme enemmän siihen iankaikkisuustoivoon, mikä meille on luvattu kuin että riitelisimme täällä toistemme kanssa. Jää sinäkin miettimään, miksi aina löydämme toisesta mieluummin moitittavaa kuin kehuttavaa kun kerran olemme samassa veneessä kukin omassa vajavuudessaan.

 -hilkka-

Tiedoksi teille, jotka olette saaneet pohdinnasta paperikopion:

Hilkka Rosholmin kuukausittain vaihtuvat pohdinnat Iltalampun kotisivuilla: www.iltalamppu.fi Aikaisempien kuukausien pohdinnat luettavissa samoilla sivuilla.

Iltalamppu radio-ohjelmat sunnuntaisin klo 17 - 20. Ohjelmat tuottaa ja toimittaa Taisto Laakso. Ohjelmat kuuluvat myös internetissä suorina lähetyksenä: www.iltalamppu.fi

Iskelmä Satakunta, Huittinen 93,0, Pori 100,4, Rauma 105,1 MHz

Missio Iltalamppu ry, PL 45, 29201 Harjavalta puh. 040-833 7348,

Sähköposti: taisto.laakso( at) gmail.com