Syyskuu 2010 - Alavilla mailla hallan vaara

Hilkka Rosholm. 

Syyskuun pohdinta

 ALAVILLA MAILLA ON HALLANVAARA

Halla vaurioittaa. Monena ja ylälehdet käpristyivät ja menettivät vehreytensä. Pienistä latvojen käpristymisistä kasvit kyllä selviävät, vaikka kasvu joksikin aikaa pysähtyy tai ainakin hidastuu. Niin selvisikesänä sen huomasin lapsuuden kodissani, kun perunan maan pinnalle nousseet lehdet olivat muuttuneet ruskeiksi. Vaikka lämpötila ei ollut laskenut pakkasen puolelle, kasvien latvat vät meidän perunammekin. Joka syksy perunasadosta saatiin talven aikana syötävät perunat. Silloin ei meillä ainakaan ollut mahdollisuuksia estää hallan vaurioita isoilla pelloilla. Pihapiirin kukkaset olen useampana iltana peittänyt sanomalehdillä. Halla-aikaan hyvässä maassa oikein hyvin kasvamaan lähteneet kasvit kärsivät eniten. Öisien hallamahdollisuuksien aikoihin päivisin on usein aurinkoista, vaikka lämpötila ei kohoakaan kovin korkealle. Kovien pakkasöiden sattuessa ei auringon lämpökään päivisin voi kasveja pelastaa, vaan ne tuhoutuvat. Muistan, että hallaöitä oli usein muutama peräkkäin. Siksi tuo säätiedotuksessa annettu "alavilla mailla hallan vaara" on todellinen varoitus, jonka viljelijät ottavat nykyään vakavasti.

Minkälaisia ovat nuo alavat maat, joissa halla voi tehdä tuhojaan? Ne ovat tasaisia, ympäristöään alempana olevia peltomaita. Niiden ympärillä on siis mäkiä. Ei lapsuuden kotini ympäristössä kovin isoja mäkiä ole, mutta silti jossain kohdin toiset pellot olivat arkoja hallan tuhoille. Miten viljelijät sitten suojautuvat nykyään hallan uhatessa? He sadettavat peltojaan. Muistan kyllä, että järvien laitamilla olevien maiden sanottiin kestävät hallaa paremmin. Luonto on siellä kosteampaa. Kostea maa kerää enemmän auringosta lämpöä ja suojaa sillä tavoin. Sadetus toimii varmaan samalla tavoin.

Ihmiselämän alavilla mailla on myös hallanvaara olemassa. Vaikeuksien keskellä eli matkanteon ylämäessä minäkin tajuan, että tarvitsen Jumalaa sinne arjen keskelle. Tarvitsen myös toisten apua. Silloin saatu apu tuntuu kannattavan ja nostaa ystävät todella korkeaan asemaan. Elämässä on kuitenkin myös helpompia kausia. Nämä alamäet on meille suotu varmasti nautittavaksemme. Silloin voimme jopa huomata toiset avun tarvitsijat ja auttaa arjen käytännön asioissa. Kuinka usein tällöin kuitenkin tapahtuu kummia ihmismielessä. Kun jonkin aikaa elämä tuntuu olevan minullakin omassa hallinnassani, vaikeudet unohtuvat. Itsekkyys pääsee voitolle. Helpoille, alaville maille päästyäni saatan minäkin olla niin täynnä omia ajatuksiani, että ne aiheuttavat minulle ihan selvän vaaran. Saatan unohtaa tämän maailman luonnon lait. Saatan unohtaa Jumalankin jonnekin taka-alalle. Ei varoitusta hallanvaarasta luonnossakaan anneta edes pienille mäennyppylöille, vaan sinne missä alava maa alkaa.

Koko elämämme on valintojen tekemistä, kuljimme sitten vuoritietä tai tasaista maata. Hallaa meille voivat aiheuttaa omat valintamme. Vääristä valinnoistakin selviämme. Joudumme silloin myöntämään, että virhe tuli tehdyksi ja valitsemaan toisen vaihtoehdon. Oikein Raamattu kertoo meille, että sydämestä lähtevät kaikki ajatukset, sekä hyvät että pahat. Mielen hallaöitä kohtaamme, kun emme valvo ajatuksiamme. Helppoina päivinä astuu mieliimme ajatus kuin jonkun tuomana. Olemme omassa erinomaisuudessamme parempia kuin muut. Saamme tuolloin erittäin pahaa aikaan. Voimme arvostella sumeilematta kaikkea ja kaikkia. Pikku hiljaa nämä ajatukset vahvistuvat. Näinhän se on luonnossakin, kasvit kärsivät aina enemmän, jos on monta hallayötä peräkkäin. Muutaman oman hallayön jälkeen ajatuksemme ovat muuttuneet jo teoiksi. Kohtelemmekin muita kuin olisimme heitä parempia. Kuitenkin jokaisella on oma mielikuva paremmuudesta, ei löydy yhteistä tekijää. Millä me yritämme oikeastaan ylpeillä? Tähän valheiden verkkoon sujahdamme kyllä liiankin helposti.

Luonnossa vaara siis alkaa vasta alavilla mailla, jossa ei ole elävää vettä lähellä. Viljelijät varmasti auttavat monta kertaa kasveja selviytymään kastellessaan niitä. Meitä ihmisiäkin varmasti on varoitettu itsekkyydestämme. Emme me kuitenkaan voi kokonaan välttyä näistä "hallanvaaran" alavista maista. Muistakaamme mahdollisuus saada elävää vettä elämäämme. Kiitollisuudella olen lukenut omien hallaöitteni jälkeen Jeesuksen sanat Raamatusta. Eräällä kaivolla Jeesus kertoi naiselle, että Hänellä on sitä vettä, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään. Tätä vettä on tarjolla vielä nykyäänkin. Jumala kohdataan välimiehen, Jeesuksen kautta. Jeesus on itse se elävä vesi, joka on tukena ja suojaa meitä elämän hallaöissäkin.

- hilkka -