Marraskuun pohdinta 2013 - Aita

Hilkka Rosholm. Marraskuun pohdinta 2013

AITA

Muistan, kun lapsuudessani meillä kotona maatilalla oli kaikenlaisia aitoja. Kanahäkit olivat kanaloiden yhteydessä ja kanoilla oli kesäisin suora yhteys sisätiloista häkkeihin. Häkkien reuna-aidat olivat korkeita, koska kanat jonkin verran lentelivät ympäriinsä. Lehmiä varten oli tehty matalammat piikkilanka-aidat. Aitaus oli niin iso, että ruokaa riitti jokaiselle lehmälle. Lampaille oli siirrettävä pieni aitaus, koska ne haluttiin pitää jossain asuinrakennuksen lähellä. Juomavettä oli aina kesäisin saatavilla joka aitauksessa. Mietin jo lapsena, että aita erottaa jollain tavoin kaksi asiaa. Eläimet olivat sisäpuolella, minun maailmani ulkopuolella tuntui jo silloin vapaalta. Kaikki aidat ovatkin tavallaan raja-aitoja. Eläimet tottuivat omiin aitoihinsa eivätkä ne niitä rikkoneet. Isä ja veljeni tarkastivat jokaisen aitauksen ja jokaisen portin kunnon huolellisesti joka kevät ja he tekivät tarpeelliset korjaukset ennen uutta laidunkautta.

Jokaisen elämä on rajattu alue. Koko maapallo on tietysti rajana, missä voi liikkua ja toimia. Se miten suhtaudumme omaan elämäämme täällä maan päällä, on haasteellinen tehtävä. Sisään pitää jättää tietyt persoonalliset piirteet, niitä ei pidäkään muuttaa. Suhtautuminen ulkopuoliseen elämään on valintaa. Sisäisen ja ulkoisen elämän rajakohdat eivät ole selviä, kunkin pitää ne löytää ja tajuta itselleen sopiviksi. Toisille valinnat ovat selviä eikä synny tarvetta yhdenkään aidan pitävyyttä testata. Kasvava nuori taas hakee helposti kuitenkin rajojaan rajuillakin tavoilla. Siinä tilanteessa pitäisi löytyä vanhempi ihminen tueksi tälle aitojaan kaatelevalle ihmiselle. Tutkia voi monia asioita, mutta oikeat valinnat saavat aikaan tasapainoisen ihmisen.

Toiset raja-aidat syntyvät luonnostaan esimerkiksi ammatin harjoittamisen myötä. Usein niitä ei edes huomaa. On luonnollista mennä sairaana lääkäriin ja kuunnella mitä ohjeita hän antaa ja toimia niiden mukaan. Sairas ei ala neuvomaan lääkäriä, hänellä ei ole siihen tarpeeksi tietoa. Sairaalakin on aluetta, johon mennään apua saamaan ja hyväksytään sairaalan säännöt. Jokainen tarvitsee myös ruokaa ja ostaa sitä kaupasta. Normaalisti hän ei vie mitään omine lupineen, vaan ymmärtää kauppiaan toimentulon merkityksen ja pitää kauppaa hänen alueenaan. Kaikessa palvelutoiminnassa pitäisi olla aina mukana molemminpuolinen kunnioitus. Nämä raja-aidat ovat ainakin yhdessä asiassa samanlaisia aitoja kuin meidän maatilamme aidat. Tällaiset aidat suojaavat meitä kaikkia ja niiden aitojen pitävyyttä pitää tarkastaa silloin tällöin maailman muuttumisen myötä.

Onko ruoho vihreämpää oman aidan toisella puolen? Joku muuten terve ihminen voi kokea asian olevan aina tuolla tavalla. Ehkä tällainen ihminen ei ole varma omasta elämästään eikä hänellä ole missään hyvä olla. Ehkä hän ei osaa silloin elää nauttien tavallisesta arjestaan. Vastoinkäymiset tuntuvat raskailta ja muiden elämä näyttää helpommalta. Hän menee aina mukaan, kun hänelle uudesta asiasta innostuneesti kerrotaan. Yhtä vaivattomasti hän vaihtaa mieltymyksensä toiseen, jos joku vieläkin vakuuttavampi osuu paikalle kertomaan omasta hienosta löydöstään. Voisiko rajaportti olla silloin liian helposti aukeava ja itsekin pääsee pois liiankin sujuvasti? Toisaalta on kuitenkin myös ihmisiä, jotka haluavat rajata omat tekemisensä ja ajatuksensa omaan pieneen maailmaansa. Muut ihmiset ja heidän ajatuksensa ja tekonsa koetaan uhkana. Jos tällaisen ihmisen sisäinen aita on ehjä ilman porttia tai se portti on tiukasti suljettu, hän ei kohta uskalla tulla ulos omalta turvallisena pitämältään reviirialueeltaan ja hän ahdistuu. Jokaisen terveen on hyvä tarkastaa omia raja-aitojaan ja erikoisesti porttien toimivuutta, että sisäpuolella olo on turvallista.

Me ihmiset teemme itsellemme myös normaalielämässä omia raja-aitoja epäluulojemme mukaisesti. Voimme rajata tutustumistamme uusiin asioihin etukäteen, koska saatamme olla niin epävarmoja asian soveltuvuudesta itsellemme. Yhden raja-aidan ylittäneenä haluaisin saada jonkun tuntemaan, että se erottava aita on matala. Sen voi ylittää pelkäämättä joutuvansa menettämään jotain tärkeää itsestään. Se on uskallus tulla Jumalan luo avun tarvitsijana, hyväksyen Kaikkivaltiaan Jumalan suunnitelman uskoontulosta. Sen jälkeen oma elämä saa kaikkiin sen osa-alueisiin syvemmän ja laajemman katsantokannan. Tämän olen erittäin helpottavana asiana elämässäni kokenut.

                                                                                                                       -hilkka-