Marraskuu 2007 - Kutsu Emmauksentien iloon

Hilkka Rosholm

Marraskuun pohdinta 2007

Kutsu Emmauksentien iloon

Koko Jerusalem oli kuohuksissa. Ylipapit ja hallitusmiehet olivat ristiinnaulinnet Jeesuksen. Opetuslapset olivat ymmällään. Naiset olivat käyneet Jeesuksen haudalla ja havainneet sen tyhjäksi. Sanoma oli viety opetuslapsille ja Pietari oli käynyt toteamassa asian. Opetuslapsetkin olivat odottaneet, että heidän tuntemansa Jeesus olisi ollut Israelin lunastaja. Kolmantena päivänä ristiinnaulitsemisesta kaksi opetuslasta olivat kävelemässä Jerusalemista Emmaus-nimiseen kylään. He pohtivat kulkiessaan tapahtumia. He keskustelivat aika kiivaastikin, koska heidän seuraansa liittyi kolmas mies, joka kysyi: ”Mistä te oikein keskustelette, matkamiehet?”

Siinä nämä opetuslapset rupesivat päivittelemään, että vieras taisi olla muukalainen, koska ei ollut kuullut koko Jerusalemia kohahduttaneesta tapahtumasta. Opetuslapset eivät voineet ymmärtää, että heidän seuraansa tullut mies oli Jeesus. Me ihmiset olemme rajallisia. Nämäkin opetuslapset olivat kuulleet Jeesuksen sanoneen, että kolmantena päivänä Hän nousee ylös. Kun tällaista ei ollut koskaan ennen tapahtunut, heillä ei ollut mitään ymmärrystä sanojen merkityksestä. He eivät siis tunteneet Jeesusta. Niinpä he sitten kertoivat vieraalle, mitä Jeesukselle oli tapahtunut. Opetuslapset kertoivat myös, että he pitivät Jeesusta profeettana, joka oli voimallinen sanoissa ja teoissa sekä Jumalan että kaiken kansan edessä.

Jeesus rupesi ihmettelemään matkatovereittensa ymmärtämättömyyttä. Profeetathan olivat puhuneet Messiaasta, jonka piti kärsiä ja sitten mennä kirkkauteensa. Jo Moosekselle Jumala oli puhunut profeetasta, jota Israelin kansan piti kuunnella. Samuelin kirjan mukaan Jumala puhui kuningas Daavidille, että hänen jälkeläisensä korotetaan kuninkaaksi. Jumala sanoi Daavidille: ”Kun sinun päiväsi ovat päättyneet ja sinä lepäät isiesi tykönä, korotan minä sinun seuraajaksesi jälkeläisesi, joka lähtee sinun ruumiistasi; ja minä vahvistan hänen kuninkuutensa. Hän on rakentava huoneen minun nimelleni, ja minä vahvistan hänen valtaistuimensa ikuisiksi ajoiksi.” Jumala sanoi myös, että Hän on tämän jälkeläisen Isä ja tämä on oleva Hänen Poikansa.

Myös Jesaja kertoi Jeesuksesta: ”Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma, kipujen mies, sairauden tuttava, josta kaikki käänsivät katseensa pois. Halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet. Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta, luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan, vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet. Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat, jokainen meistä kääntyi omalle tielleen. Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen.” Edelleen Jesaja kertoo: ”Ahdistuksensa jälkeen hän näkee valon, ja Jumalan tunteminen ravitsee hänet. Minun vanhurskas palvelijani tekee vanhurskaiksi monet, heidän pahat tekonsa hän kantaa.” Eivätkö opetuslapset näitä kirjoituksia tunteneet vai eivätkö he osanneet niitä tulkita?

Samoin Jeesus osoitti Psalmien kirjasta, että Daavid oli saanut profeettanäyssä nähdä Jeesuksen ristinkuoleman. Psalmissa 22 Daavid kertoi Jeesuksen kokemaa tuskaa ristillä. Daavid kirjoittaa Jeesuksen tuntemuksista ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? Minä huudan sinua avuksi, mutta sinä olet kaukana.” Samoin Daavid kirjoittaa, että katselijat pudistavat päätään ja ivaavat, kun näkevät Jeesuksen ristillä. ”Hän on turvannut Herraan, auttakoon Herra häntä. Herra on häneen mieltynyt, pelastakoon siis hänet!” Daavid kertoo myös, että Jeesuksen vaatteet jaetaan ja puvusta heitetään arpaa. Daavid näkee myös yksinjäämisen tuskan, eron Jumalasta. Mutta sitten nousee jo pyyntö: ”Anna minulle voimaa, riennä avuksi! Pelasta minut, silloin minä julistan nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä.” Kuolemaan ei Jeesus siis jää, Hän nousee Jumalan kirkkauteen. Daavid päättää psalminsa Jumalan ylistykseen. Hän kehottaa myös maailman kansoja muistamaan tämän teon ja kääntymään Jumalan puoleen.

Mielenkiinnolla opetuslapset kuuntelivat kirjoitusten selittäjää. He kokivat sydämissään ihmeen ja he alkoivat ymmärtää kirjoituksia. Toivo täytti heidän sydämensä. Olisivatko sittenkin nämä tapahtumat olleet Jumalan suunnitelmissa? Ihmeissään he kävelevät heille tuntemattoman Jeesuksen seurassa. Kun he saapuivat kylän kohdalle, Jeesus aikoi jatkaa matkaansa. Silloin opetuslapsille tuli hätä. Näin loisteliaasta matkaseurasta ei voinut noin vain luopua! He vaativat Jeesusta: ”Jää meidän luoksemme, sillä ilta joutuu ja päivä on jo laskemassa.” Tässäkään tilanteessa Jeesus ei tyrkyttänyt apuaan enempää, vaan opetuslapset saivat itse valita, haluavatko he olla Jeesuksen seurassa.

Tämä yhteinen ateria avasi opetuslasten silmät lopullisesti. Jeesus otti leivän, kiitti Jumalaa, siunasi ja mursi leivän ja antoi sen heille. Vieras käyttäytyikin kuten Jeesus ruokkiessaan monituhatpäisen kuulijakunnan. Silloin opetuslapset tunsivat Jeesuksen! He riemastuivat, mutta samalla Jeesus poistui heidän näkyvistään. Koko matkan ajan he olivat tunteneet Jumalan läsnäolon ja olivat olleet innoissaan. Nyt he voivat kertoa, että Jeesus elää! He lähtivät takaisin Jerusalemiin heti, vaikka oli yö. Tämä ilosanoma piti saada kaikkien opetuslasten tietoon mahdollisimman pian. Tuskien yö unohtui, Jumala oli näyttänyt valtasuuruutensa.

Tämä ilosanoma pitää myös saada kaikkien tietoon vieläkin. Jeesus on kuollut ristillä syntiemme tähden. Hänessä meillä on iankaikkisuuden toivo. Jeesus elää ja haluaa kaikki Häneen uskovat luokseen. Jeesus on tällä hetkellä taivaassa Isän tykönä. Maan päällä ollessaan Jeesus lohdutti Häneen uskovia: "Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta - enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan. Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen. Te tiedätte kyllä tien sinne minne minä menen." Jos vielä kyselet tätä tietä, Jeesus sanoo sinullekin niin kuin Tuomakselle: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.” Tule mukaan kokemaan sama ilo, jonka nämä kaksi opetuslasta kokivat matkalla Emmaus-nimiseen kylään havaitessaan, että Jeesus elää! hilkka-