Marraskuu 2006 - Me huolehtijat

Hilkka Rosholm

Marraskuun pohdinta 2006

Me huolehtijat

Olemme täällä maan päällä vain jonkin aikaa, mutta siinä ajassa opimme paljon asioita. Opimme huolehtimaankin. Lapsuudessa ja nuoruudessa omat huoleni olivat juuri sellaisia, mitä kasvukauteeni kuuluikin. Vanhempani huolehtivat, että minulla oli hyvä elinympäristö, missä kasvaa. Itse kasvettuani otin vastuun omasta elämästäni. Se toi huolia ja murheitakin. Eteen tuli selvitettäviä asioita, joita en ollut aikaisemmin kohdannut. Muistan, kun minua pelotti ensimmäistä kertaa hoitaa omia pankkiasioita. Hätäilin ja mietin, osaanko kaiken tarvittavan ottaa huomioon. Tietämys ja asioiden hallinta laajeni vähitellen.

Omien lasten kasvaessa huolehdimme heistä. Ja kiitollisuudella muistan, että itse sain kasvaa sellaisessa ajassa, jolloin lapsilta ei edellytetty liikaa. Yhteiskunnan muutosten myötä elämäntavat ovat muuttuneet. Nykyään lasten pitää liian varhain itse päättää sellaisista asioista, joiden hallintaan ymmärrys ei vielä riitä. Jos he eivät osaa huolehtia, vastuu jää kuitenkin vanhemmille. Vanhemmat kuitenkin yrittävät taustalla huolehtia, ettei tapahtuisi mitään niin hankalaa, että lapset kärsivät siitä aikuisenakin. Tämä lisää vanhempien huolten määrää. Yhteiskunnankin muutokset niitä lisäävät. Työn jatkuvuutta ei voida taata, joten aina ovat rahahuoletkin taustalla. Ei ihme, että ihmiset kokevat huolta ja ahdistusta normaalissakin elämässä.

Huolehtijan kanssa ei ole helppoa elää. Huolehtija huolehtii toisenkin puolesta. Olen ollut erittäin huolehtivainen, joten myönnän, ei minunkaan kanssani ole ollut helppo elää. Huolehtiminen sai jossain vaiheessa sellaisenkin piirteen, etten luottanut toisen osaamiseen. En voinut autossakaan istua muuta kuin kuljettajan paikalla. Jos istuin tutun kyydissä, ajoin silloinkin ja ääneen! Olen huolehtinut myös aikuisten tyttöjemme asioista. He tekevät päätöksensä itse, mutta olen ollut huolissani, osaavatko he huolehtia oikein! Luulin niinä aikoina varmasti, että minä olen niin hyvä, etten tee virheitä. Kun en osannut luottaa Jumalaankaan, piti minun itse yrittää suojella elämääni ja myös läheisteni elämää. Tuli onneksi päivä minunkin elämässäni, että koin tarvitsevani kipeästi apua, en selviytynytkään yksin. Ja sain kokea, että Jumala ei ollut minua hyljännyt, vaikka minä olin etääntynyt Hänestä. Tämä todellisen armon kokeminen toi mahtavan helpotuksen elämääni, niin olin sotkeutunut huolehtimisenkin vyyhtiin.

Raamatussa kerrotaan huolehtivasta naisesta, Martasta. Jeesuksen hän oli kutsunut luokseen ja normaalin emännän tavoin hän huolehti, että ruokaa oli riittävästi ja kaikki oli muutenkin moitteetonta. Hän huolehti niin paljon, että sydämistyi siskoonsa, kun tämä halusi vain kuunnella, mitä Jeesuksella oli sanottavana. Näin jokaiselle meistä saattaa käydä. Huolehdimme asioista ja koemme, etteivät muut auta riittävästi. Mitä Jeesus vastasi Martalle, kun hän tuli moittimaan siskoaan? Jeesus kehotti jättämään huolehtimisen ja hätäilyn. Hän kertoi sen olevan erittäin tärkeää, että pystyy irtaantumaan arkirutiineista ja pysähtyy kuuntelemaan. Osaammeko me tämän? Jumalan sanan kuunteleminen on tärkeää, mutta hyvä olisi pysähtyä oman itsensäkin kuuntelemiseen. Rauhaton ja levoton mieli tasaantuu hiljentymällä.

Raamatun mukaan tulee huolehtia asioista, jotta toiset voisivat hyvin. Tavallaan meidän arkielämän huolemme ovat juuri sitä, että perheenjäsenillämme olisi hyvä olla. Mutta kovin helposti murehtimisemme saa meissä yliotteen ja arjen asiat alkavat ahdistaa. Tällöin on hyvä pysähtyä miettimään, kannammeko sellaisien huolien painolastia, joiden syihin emme voi vaikuttaa. Uskallammeko hiljentyä ja kuunnella omaa mieltämme ja ahdistustamme? Uskallammeko myöntää, että yritämme epätoivoisesti itse, vaikka emme oikeastaan jaksa?

Jumala haluaa auttaa ihmistä ja hänen selviytymistään arkielämän huolien keskellä. Helppoa elämää emme kukaan elä. On meidän valintamme, myönnämmekö tarvitsevamme apua ihan jokapäiväiseen elämiseen vai yritämmekö kuitenkin itse vaikka hammasta purren. Jos tunnet tarvitsevasi apua, rukoile Jumalalta viisautta. Sielunhoitajankin kanssa voit jutella ja voitte yhdessä rukoilla. Toivoisin osaavani tuoda julki, kuinka valtavan helpotuksen koin, kun tajusin, ettei minun tarvitsekaan huolehtia kaikesta ja saan luottaa, että Jumala pitää minusta ja läheisistäni huolen. Kaikki turhat huoleni jäivät pois. Sinäkin voit tällaisen helpotuksen kokea, sen voin Raamattuun luottaen luvata. -hilkka-