Marraskuu 2010 - Valinnan paikkoja

Hilkka Rosholmin marraskuun pohdinta

VALINNAN PAIKKOJA

 Me suomalaiset olemme olleet aika hissukseen elävää sakkia. Emme ole tehneet oikein koskaan omista valinnoistamme suurta numeroa. Olemme yrittäneet tulla toimeen kaikkien kanssa. Tämä on varmasti ollut monta kertaa hyvä ratkaisu. Kun sotien jälkeen tätä maata rakennettiin, tärkeintä oli hyvien elinolosuhteiden luominen ja kasvun saaminen vauhtiin. Silloin tehtiin erittäin isoja valintoja ja ratkaisevia päätöksiä. Yhteisesti sitten toimittiin päätösten pohjalta, vaikka toteuttajat olivatkin erilaisia. Uskonto, koti ja isänmaa muodostivat selkeän pohjan valinnoille ja päätöksille. Oikean suunnan nämä päätökset ovat antaneet. Elämme valtiossa, jossa on suhteellisen hyvä elintaso. Vaikeimman työn tehneet ihmiset ovat jo siirtyneet pois päätösten teosta. Nyt valtakuntaamme on syntynyt sellainen sukupolvi, joka haluaa kyseenalaistaa vanhan ja hyväksi havaitun. Kyseenalaistaminen on tullessaan hämmentävää, mutta ihan normaalia. Nyt kysytään meiltä vanhan kannan omaavilta taitoa perustella rauhallisesti ja kiihkoilematta oma kantamme.

Historia toistaa itseään, sanotaan. Kyllä tällaisia selkiinnyttämisen paikkoja on ollut ennenkin. Kuinka kauan aikaa tällaiset asiat vaativat selkiintyäkseen, riippuu varmasti ihmisistä itsestään. Hyökkäävä ja repivä tapa tuoda asioita esille osoittaa kuitenkin jotain esittäjän ristiriitaisuudesta. Oli kysymys sitten asian ensimmäiseksi esille tuojasta tai toisen kannan omaavasta vastaan väittelijästä, tilanne on ihan sama. Rauhallinen keskustelu olisi monesti viisaampaa ja helpommin ratkaisun löytävää. Onko meidän kuitenkin vaikea hyväksyä tasa-arvoisena ihmistä, joka on eri mieltä tärkeästä, mutta kuitenkin yhteisestä asiasta? Onko itsekkyys ylittänyt jonkin kynnyksen asioiden hoidossakin niin kuin monessa muussakin asiassa? Miten saisimme taas sellaisen tunteen, että yhteisiä asioita me erilaiset ihmiset edelleen hoidamme? Voi olla, että meidän on opittava elämään hyvinkin ristiriitaisissa tilanteissa. Toivon, että teemme sen silloin toisiamme kunnioittaen.

Olemme varmasti tulleet sellaiseen aikaan, että jokaisen edellytetään olevan jotain mieltä elämisemme pääasioista, suhteesta Jumalaan ja suhteesta toisiin ihmisiin. Jokaisen on hyvä myös ilmaista oma mielipiteensä näistä asioista. Vain silloin syntyy oikeanlainen kuva erilaisista ajatuksistamme. Ainoastaan oman mielipiteensä muodostaja voi säilyttää mielenrauhansa. On erittäin rasittavaa olla tänään asiasta jotain mieltä ja vaihtaa huomenna mielipidettään aina vastaantulijan mielen mukaan. Oma identiteetti sellaisessa katoaa. Olemme silloin myös muiden vietävinä täydellisesti. Löydämme itsemme ennen pitkää tilanteesta, jossa emme haluaisi ollenkaan olla.

Haastan jokaisen lukijani miettimään kantaansa Jumalaan ja Raamattuun Jumalan sanana. Se on elämäsi tärkein valinta. Se voi tuntua vaikealta, mutta jokaisella maassamme on mahdollisuus tutustua asiaan. Lukemalla Raamattua ja keskustelemalla asiallisesti löydät varmasti oman kantasi. Jumala on sama ja Raamattu on sama, vaikka eri kristilliset seurakunnat painottavat pikkaisen eri asioita. Oman seurakuntansa löytää varmasti. Ei ole nykyihmisen tapaista tehdä jostain asiasta päätöstä tutkimatta ensin asiaa tarkemmin. Voit kyllä ajatella, ettei asia sinua kiinnosta tällä hetkellä. Kantaa sinulta kuitenkin odotetaan. Onko nykyisessä maailmassa mahdollista enää olla mielipiteetön mistään tärkeästä asiasta?

Niitä Jumalaan uskovia ihmisiä, jotka ovat tottuneet olemaan maan hiljaisia, haluan rohkaista tulemaan esiin. Kertomaan, miten on kokenut Jumalan olleen mukana tukemassa elämän arjessa. Minäkin olen monta kertaa ollut tällainen maan hiljainen, halunnut pitää uskoni omana tietonani. Nyt on mielestäni tullut selkeä taitekohta. Suora ja reilu keskustelu pitää saada kunniaan. Suora ja reilu kunnioitus toista ihmistä kohtaan pitää saada kunniaan. Olen tehnyt valintani. Haluan kertoa kaikille, että olen Jumalaan uskova ja Raamatun todeksi kokeva. Jeesuksen sovitustyössä ole mitään häpeämistä. Se on uskovalle ainoa toivo, joka kantaa yli tämän sekavan maailman ajan. Se kantaa iankaikkiseen elämään Jumalan yhteyteen. Näin minä uskon, koska se tuodaan Raamatussa selkeästi esille.

-hilkka-