Maaliskuun pohdinta 2013 - Sujua vai ei

Hilkka Rosholm

Maaliskuun pohdinta 2013

SUJUA VAI EI

Olen nauttinut useamman kerran liikenteen sujuvuudesta. Kaikki ottavat kelin tuomat rajoitukset huomioon. Kellään ei ole niin kiire, että ohitustilanteissa ottaisi riskejä ja vaarantaisi muidenkin matkantekoa. Liikenteessä on silloin turvallista ajaa. Toisenmoinen tilanne voi olla esimerkiksi kaupunkiajossa, kun kaikilla tuntuu olevan aivan erikoinen kiire. Risteyksissä vauhdikkaasti ajavien mielestä liian varovaiset ovat hidastajia. Se pitää myös osoittaa äänimerkein tai keskisormen nostolla. Molemmat minäkin olen kokenut. Moni varmaan välttää mahdollisuuksiensa mukaan tällaisia tilanteita, niin minäkin aloin aikanani karttamaan. Meidän jokaisen kuitenkin tulisi ottaa huomioon, että yhteistyöllä selviäisimme sujuvammin, jopa liikenteessä.

Luonteva ihminen tulee helposti toimeen muiden kanssa ja muut hänen kanssaan. Minusta tällaiseen ihmiseen on ilo tutustua ja keskustella mistä asiasta tahansa. Hän varmasti tietää oman arvonsa, mutta hänellä on luontainen kyky pysähtyä ja unohtaa oman arvonsa esiin tuomisen. Silloin hän voi vilpittömästi kuunnella toisen mielipiteitä. Hän voi jutella omat ajatuksensa ja keskustelu etenee kahden samanarvoisen kanssa. Minulle syntyy oitis kunnioitus tällaista ihmistä kohtaan ja uskallan tuoda julki omat ajatukseni. Kommunikointi on siis erittäin sujuvaa. Tällaista tilannetta ei synny ollenkaan, jos yrittää keskustella itseään erikoisesti esiin tuovan ihmisen kanssa. Tämä ihminen on omasta mielestään kaiken taitava ja erinomaisten ajatustensa kanssa puuhasteleva. Hän haluaa myös kaikkien huomaavan, että hän on ympäristöään parempi. Olen tajunnut, etteivät toisen mielipiteet edes kiinnosta, joten minä ainakin olen hiljaa.

Työelämässäkin tilanteita on monenmoisia. Erityyppiset ihmiset ovat tulleet hoitamaan oman alansa asioita saman työnantajan palvelukseen. Yrityksen jokainen osa-alue liittyy tavalla tai toisella  toisiinsa. Yhteistyötä vaaditaan monessa kohdin ja asioiden sujuvuuden kannalta olisi hienoa, jos jokaisella olisi näkemys tästä. Minäkin ollessani kirjanpito-osastolla joskus tunsin, että joku koki kysymykseni liian tunkeilevana, kun vastaus oli vastakysymys: ’Mitä sinä sillä tiedolla teet?’ Siinä oli neuvokkuus ja rauhallisuus paikallaan, että pääsin jatkamaan omassa työssäni eteenpäin. Lähtökohta kun selvisi, asia luonnistui. Tiedon laatu ei minulle merkinnyt mitään, työnantajalle se oli tärkeä. Olen ollut kyllä sellaisessakin paikassa, jossa asiat sujuivat kitkattomasti. Ilmeisesti jokaisella työntekijällä oli jo tieto, mikä omassa työssä on tärkeätä toisenkin työssä.

Sujuviksi sanotaan siis monia asioita ja kaikilla on silloin joku positiivinen piirre. Olen elämäni varrella huomannut toisenkin yhdistävän asian. Oma asenne vaikuttaa tähänkin. Minulle ei ole ollut aina helppoa myöntää sairauteni tuomia rajoitteita. Tiesin, ettei kukaan muu ole niihin syyllinen, joten en äksyillyt muille. Paha olo kuitenkin jatkui ja uusia rajoitteita vaan tuli vanhojen päälle. Pitkän henkisen työn jälkeen tajusin, etten ollut itsekään asiaan syyllinen. En todella ollut syyllinen sairauteeni enkä sen myötä näihin rajoitteisiinikaan. Se helpotti suhtautumistani apuvälineisiin. Nykyään minä jopa nautin toisinaan suunnattomasti elämästäni. Minunkin elämäni on sujuvaa, vaikka istun pyörätuolissa ja reviirini on pienentynyt tosi pieneksi. Talvisin en pääse yksin tämän talon seinien ulkopuolelle, kesäisin laajenee ulottuvuuteni pihapiiriin. Sisällä saan pyytäessäni apua mieheltäni. Tarvitsen kyytiä, kun haluan lähteä jonnekin pitemmälle. Samoin minun pitää varmistaa avun saanti haluamassani kohteessa. Minun on jo jonkin aikaa tarvinnut miettiä ja suunnitella elämäni kulkemiset etukäteen. Hyvin kaikki on tähän asti sujunut. 

Sujuvuus ei synny itsestään. Emme me voi edellyttää sujuvuutta vain muilta. Minä voin vaikuttaa  vain siihen miten itse toimin. Se ehkä saa jonkun toisen huomaamaan sujuvuudesta tämän tärkeän puolen toivoo

               -hilkka-