Lokakuun pohdinta 2013 - Käteen

Hilkka Rosholm, lokakuun pohdinta 2013

KÄTEEN

Minä suunnittelen nykyään etukäteen ostoslistan, koska käyn kaupassa kerran viikossa. Hyvää etukäteis-ajattelua on ihan varmasti myös varautuminen tulevaan koulu- ja opiskelumaailmassa. Viisasta on kerrata kurssin tietoja etukäteen, että pääsee kokeesta läpi. Viisasta on lukea tenttikirjat huolellisesti etukäteen, että pääsee haluamaansa opiskelupaikkaan. Vetovastuussa olijan on viisasta etukäteen käydä läpi tulevia tapahtumia. Muistan, että nuorena suunnittelin etukäteen monia iloisia asioita, mihin menen ja mitä teen. Kun vanhenin, etukäteen-sana oli melkein aina mielessäni. Mietin huolissani etukäteen, miten lapset pärjäävät koulumatkoilla ja miten kotona kahdestaan. Kun lähdimme matkalle, pyrin varautumaan kaikkeen mitä voi sattua. Siinä etukäteis-ajattelussa oli sellainen ongelma, että suunnittelin asiat muidenkin puolesta. Kun tapahtuikin erilailla tai muut eivät toimineetkaan, kuten olin suunnitellut etukäteen, petyin ja harmittelin aikani. Ei todellakaan ole viisasta etukäteen odottaa, että toinen muuttuisi esimerkiksi avioliiton myötä. Tällaisia pettymyksiä varmasti puidaan useasti jälkikäteen.

"En surisi niin paljon asioita etukäteen’, vastasi iäkäs nainen syntymäpäivänään, kun häneltä kysyttiin, mitä hän tekisi jo eletyssä elämässään toisin. ’Jälkikäteen asioiden edetessä koin uupumusta, koska olin surrut ihan vääriä asioita. Energiaa ei tahtonut enää riittää odottamattomiin haasteisiin’. Minä koin erittäin vaikeaksi myöntää, että harmistumiseni johtui omista odotuksistani. Omista itsekkäistä ajatuksistani ja mielestäni ainoasta oikeasta vaihtoehdosta luopuminen oli vaikeaa. ’Jälkikäteen’ on monelle muutenkin vaikea asia. Me puimme mielessämme ihan turhaan jo tapahtuneita asioita. Todella turhaa on miettiä jälkikäteen, miksi joku sanoi jotain. Olen tällaisissa tilanteissa huomannut, että toinen ei muista edes omien sanojensa pohjimmaista perustetta. Jälkikäteen viisasteluakin olisi hyvä karttaa. Jälkikäteen miettiminen voi olla aivan kuin ansa, johon voi jäädä elämään. Joskus minäkin mietin ms-tautini pahenemisvaiheen jälkeen oikein perinpohjin, mitä olen menettänyt. Paljon oli sellaista, jota ennen olin jaksanut ja pystynyt tekemään. Huomasin, että jos niihin ajatuksiin jään, katkeroidun varmasti. Jos en pysty elämään nykyhetkeä niillä ehdoilla, mitä on matkassa mukana, niin annan aivan kuin periksi koko elämälleni. Siksi pyrin nykyään keskittymään siihen, mitä pystyn tekemään taitojeni mukaan, sen kummemmin asiaa pohtimatta. 

Kun kävin silloista kansakoulua, meillä oli tapana antaa toisillemme pieniä joulukortteja, jotka sopivat hyvin käteen. Ne toimitettiinkin ’käteen –periaatteella’. Minäkin kirjoitin kaverini nimen ja osoitteeksi laitoin Käteen, enhän edes tiennyt heidän osoitteitaan. Se olikin oiva keino, koska silloin tiesin, että vastaanotto sujui varmasti antaessani kortin. Olimmehan siinä hetkessä molemmat yhtä aikaa. Käteen voi antaa myös lahjoja ja muitakin tavaroita. Käteen voi tarttua tervehtiessä. Moni auttaa huonosti kulkijaa tarttumalla häntä käteen ja näin turvaamalla matkantekoa. Moni yksinäinen kaipaa toisen käden kosketusta ja odottaa, että joku huomioisi ja tarttuisi käteen lämpimästi tervehtien. Yhteisen hetken viettämisen kruunaa, jos saa samalla myös katsekontaktin, koska silloin tuntee, että toinen haluaa olla hetken kokonaisvaltaisesti läsnä ja arvostaa samalla yksinäistä. Ohi kulkijalla on vain useasti niin kiire, ettei ehdi pysähtyä.

’Isän käteen!’ –toivotus hämmästytti minua kuullessani sen ensi kerran. En osannut vastata siihen mitään, hymyilin ja heilautin vain kättäni samalla tavalla kuin sanoja teki erotessamme. Ihmettelin, mitä pitää antaa isän käteen vai pitikö mitään. Tuo sanonta tuli minulle kyllä tutuksi, kun aloin enemmän keskustella uskovien ystävien kanssa. Mietin sitä ja totesin, että se onkin varsin hyvä toivotus uskovien kesken. ’Jumalan kämmenellä ’ on laulu, jonka tekijä on kokenut, että siinä ei tarvitse pelätä. Osasin kohta vastata kiitos samoin. Nyt haluaisin jokaisen tajuavan, että jokainen ihminen on täällä arka ja pieni arkisen elämän haasteissa. Toivon jokaisen huomaavan ja myöntävän, että tarvitsee Jumalaa. Osaan siis toivottaa jokaiselle sydämestäni: ’Isän käteen!’.

                                                                                                                               -hilkka-