Lokakuu 2012 - Soratietä pitkin

Hilkka Rosholmin lokakuun pohdinta 2012

SORATIETÄ PITKIN

Elämä on matka, jos ei ihan etäisyys pisteestä a pisteeseen b, niin ainakin matka toisesta hetkestä toiseen. Aloitamme opettelemalla elämään tämän matkamme. Taitomme kehittyvät ja tajuamme olevamme yksilöitä. Silti tarvitsemme hetken aikaa muiden perustaman kiintopisteen, johon aina palaamme reviirimme laajentuessa. Monella se on koti, jonka turvista on hyvä lähteä tekemään tutkimusmatkoja. Aikanaan sitten erkaannumme tästä pisteestä ja lähdemme taivalta taittamaan niiden eväiden kanssa, mitkä olemme omaksuneet. Teemme myös ajallaan oman kiintopisteen elämäämme.

Toiset kuvittelevat kulkuvälineekseen lentokoneen tai laivan. Minä tällaisena maalaissyntyisenä ihmisenä olen aina kuvitellut olevani maan pinnalla ja eteneväni maantietä pitkin. Tämä kuvittelemani tie muistuttaa vanhanaikaista soratietä. Eihän lapsuudessani muita teitä ollutkaan. Olen tällä tiellä yli kuusikymmentä vuotta elänyt eikä kuva matkani teosta ole muuttunut. Pysähdyksiä on minulla ollut niin kuin jokaisella elämässä. Pysähdysten jälkeen huomaa, että jokin asia on muuttunut, joko oma elämä tai elämisen ympäristö. Välillä nämä minun pysähdykseni ovat olleet samankaltaisia pysähdyksiä kuin lapsuuteni koulumatkoilla, jolloin joka pysäkillä linja-auton kuljettajan oli pysähdyttävä joko jättämään matkustaja pois tai sitten ottamaan mukaan uusi. Samalla autolla minä silloin jatkoin kotipysäkille asti, kanssani kulkijat vain vaihtuivat. Kun minun vuoroni oli jäädä pois, muut jatkoivat matkaansa.

Suurivaikutteisin pysäkki on elämässäni ollut se nuorten hengellinen kokous, jossa Jumala kutsui minua Jeesuksen tuntemiseen. Oivalsin uskon ytimen ja sain vastaanottaa matkani johtajaksi Jeesuksen. Elämän suuntani vaihtui, nyt olen varmasti matkalla Jeesuksen lupaamaan taivaan kotiin jättäessäni tämän maisen soratieni. Tämän uudenkin matkani pysäkeillä matkakumppanini ovat vaihtuneet useasti. Eräällä pysäkillä nousi kanssani kulkemaan ihminen, joka alkoi tuntua läheisemmältä kuin muut. Menimme naimisiin ja saimme kaksi lasta matkaamme. Olemme jo olleet kuitenkin kummankin kanssa viimeisellä yhteisellä pysäkillä perheenä. Heidän oli aika lähteä eri suuntaan ja perustaa oma kiintopiste elämäänsä. Onneksi tiemme kohtaavat aika usein nykyäänkin ja voimme sopia yhteisiä tapaamisia.

Sairaudet ovat aina olleet pysähdyksiä ihmisen elämässä. Olen kokenut varsinkin nämä ms-tautini pahenemisvaiheet erityisesti pysäkillä olemisena. Minut on jätetty pois elämän normaalista kulusta hetkeksi. Olen joka kerta joutunut jättämään pysäkille jotain itsestäni. Joskus on jäänyt osa käsieni ja erikoisesti sormieni hallinnasta. Toisella kertaa on jäänyt osa näkökyvystäni. Kävelykyvystänikin on osa jäänyt jollekin pysäkille. Pysäkillä olen aina saanut hetken rauhoittua ja tutkailla, miten siitä on paras jatkaa. Lopulta olen löytänyt oikean tavan ja matkani on jatkunut. Sairastumiseni epilepsiaan oli pysäkillä oloa hetken aikaa. Pystyin jatkamaan matkaa vasta hyväksyttyäni sen liittymisen matkaani mukaan. Näin on kaikkien sairauksien kanssa. Samoin tämä selän heikkeneminen oman perimäni ja näiden tautien myötä oli henkisesti raskas pysäkillä olo. Sen jälkeen olen tehnyt matkaa istuen pyörätuolissa. Tieni suunta ei ole kuitenkaan muuttunut. 

Joskus pysähdykset ovat sellaisia, että ne huomaa vastaa jälkikäteen. Tapahtumien vaikutus alkaa kuitenkin siitä pysähdyksen hetkestä. Viimeinen ilta ystävän kanssa ennen hänen sairastumistaan vakavasti on ollut minulle pysäyttävä kokemus. Omat ystäväni ovat varmaan pitäneet samanlaisena kokemuksena minun sairauksieni etenemisen. Viimeinen puhelu toisen hyvän ystäväni kanssa ennen hänen siirtymistään täältä maailmasta ajan rajan tuolle puolen oli todellinen pysäytys. Siinä todella tajusin, kuinka ystävän poismeno jättää tyhjän tilan elämään. Kaipaus ja suru jäi jäljelle, mutta ajattelin myös, että matkan on jatkuttava kunnes oma lähdön aikani koittaa.

Edelleen teen matkaa tätä soratietä pitkin. Todellinen luonnonmukainen soratie se on ollutkin. Mäkiä ja notkoja ei ole madallettu. Mutkat ovat olleet yhtä jyrkkiä kuin kaikissa teissä ennen vanhaan. Kuoppiakin on aina ilmaantunut aikaisemminkin samoin kuin nytkin. Routakin vaurioittaa edelleen tiettyjen olosuhteiden jälkeen. Huolto on kuitenkin parantunut. Soraa ajetaan ja tie lanataan tarpeen mukaan ja aina oikeaan aikaan. Parasta on, että edelleenkin pysäkit ovat avonaisen taivaan alla.

        -hilkka-

Tiedoksi teille jotka olette saaneet pohdinnan paperikopioina:

Hilkka Rosholmin kuukausittain vaihtuvat pohdinnat Iltalampun kotisivuilla: www.iltalamppu.fi Aikaisempien kuukausien pohdinnat luettavissa samoilla sivuilla.

Iltalamppu radio-ohjelmat sunnuntaisin klo 17 - 20. Ohjelmat tuottaa ja toimittaa Taisto Laakso. Ohjelmat kuuluvat myös internetissä suorina lähetyksenä: www.iltalamppu.fi

Iskelmä Satakunta, Huittinen 93,0, Pori 100,4, Rauma 105,1 MHz

Missio Iltalamppu ry, PL 45, 29201 Harjavalta puh. 040-833 7348,

Sähköposti: taisto.laakso( at) gmail.com