Kesäkuun pohdinta 2015 - Ovia
Hilkka Rosholmin kesäkuun pohdinta 2015
Ovia
Me kuljemme ovista päivittäin. Mitä tutumpi ovi on, sen sujuvampaa kulkukin on. Silloin ei ole haittaa raskaastakaan ovesta. Omin jaloin kulkeva ei varmaan kiinnitä mitään huomiota millaisia ovia matkan varrella on. Onnekseni joissakin liikkeissä ja virastoissa ovet aukeavat kuin itsestään, tietävät milloin liikun, sillä avautumiseen on kytketty liiketunnistin. Minun mielestäni kaikki ovet saisivat aueta näin, koska liikun pyörätuolilla. Nykyään onkin kiinnitetty enemmän huomiota esteettömään liikkumiseen. Vielä on silti monta paikkaa, mihin minä en voi edes ajatella meneväni, vaikka niihin haluaisinkin. Jos on monta porrasta ja korkeaa kynnystä ylitettävänä, niin ei edes avustajastani ole silloin apua. Toisinaan jotkut tahot mainostavat kyllä avoimien ovien päiviä, mutta madallettujen kynnysten päivistä samassa yhteydessä en ole lukenut.
Me siis kuljemme joskus ajatuksissamme kohdistamatta sen kummemmin huomiota matkaamme. Minäkin olen elellyt ja nauttinut alkukesästä, vaikka onkin ollut kylmää. Mutta yllättäen tuli päivä, jolloin jouduin kulkemaan sellaisesta automaattiovesta, jonka takana ei ollutkaan mieltä ylentäviä asioita. Näitä automaattiovia on muillakin, haluamme tai emme. Minun oveni takana oli lääkäri joka kehotti menemään leikkaukseen. Niinpä kävin ja alustavien tulosten jälkeen koin sisimmässsäni olevani kuin jossain talossa pyörätuolini kanssa automaattisilla kaistoilla, jotka veivät minut ylämäkeä synkkään epätietoisuuteen ja sitten vauhdilla alamäkeä yrittäen masentaa minut. Olen kulkenut näin viime päivien aikana, olen yrittänyt löytää sitä tasannetta jossa voin viettää samanlaista tasaista elämää jota sain elää jo muutaman kuukauden. Nyt se tasanne alkaa löytyä ja voin tehdä hiljakseen yhteenvetoa kokemastani. Tämän kolmannen sairausdiagnoosin jälkeen mietin uskallanko ajatella, että Jumala kysyy nyt minulta kolmannen kerran: 'Rakastatko minua Hilkka?' En ole vielä pystynyt muuta kuin kuiskaamaan: 'Sinä tiedät. Tahtoni se on, mutta anna minulle voimia tähän. Uskon Sinuun ja luotan, että annat minulle täyden varmuuden huolenpidostasi.'
Meillä jokaisella on vastaavia kokemuksia, jotka ovat pysäyttäneet. Ei niitä ovia edes huomaa, niin äkkiä vain tajuaa kulkeneensa muutokseen. Joskus ne ovat menetyksiä tai sairauttakin, niin kuin minulla. Olisi hyvä, jos silloin olisi joku rinnalla kulkija, jonka kanssa voisi asiaa pohtia ja purkaa tuntemuksiaan, avata lukkoja. Silloin täytyisi uskaltaa pitää tunteiden ovea niin pitkään auki, että ainakin suurin osa tuskasta pääsisi purkautumaan. Tuska ei sinänsä muutu, sen kanssa on vain helpompi elää, kun on saanut sanottua sen julki. On ihmisiä, jotka haluavat kuitenkin sulkea ovensa muilta ihmisiltä kohdatessaan tällaisia asioita. Silloin omissa ajatuksissaan pitää osata tiedostaa, että sisimmässä on lisäoviakin. Tunteiden ovien lisäksi sieltä löytyy jokaiselta katkeruuden ovi, raollaan niin kuin muutkin. Jos sen oven osaa välttää, pääsee nousemaan ahdistuksesta helpommin, tiedän sen kokemuksesta. Pysäyttävän muutoksen oven takana voi olla myös tie maalliseen rikastumiseen. Jokainen tekee valinnan, miten tällaisen asian kanssa menettelee. Tunteiden ristiaallokko on varmaan samanlainen kuin huolien ja murheiden kohdatessa. Sieltä sisimmästä löytyy myös yksi ovi, jonka avaamista kehoittaisin silloin välttämään. Se on itsekkyyden ovi.
Taivaan tien ovi ei ole lukittu, jokaisen kulkijan on mahdollista astua siitä sisään. Itse ovi ei ole raskas, siitä minäkin olen saanut astua sisään. Me ihmiset voimme kokea sen oven hakemisen olevan hankalaa kun emme usko mitä toiset kertovat. Voimme kuvitella että 'menetämme kasvomme' ystävien silmissä, jos astumme siitä sisään. Sinä ratkaiset itse asian omalta kohdaltasi niin kuin teet muutkin valintasi. Muista, että ovi jonka vain sinä voit avata, on sydämesi ovi. Jos sen avaat Jeesukselle, taivaan tien ovi aukeaa samalla. Helppoa elämää meille ei luvata tällä tiellä. Taivaan tien kulkijoille luvataan kuitenkin jotain niin suurta matkan lopulla, että oven kautta kannattaa käydä. Matkan pää on iankaikkinen elämä Jumalan kanssa. Siksi jokainen, joka on tämän varmuuden oman elämäänsä saanut kokea, haluaa viestittää siitä muille.
-hilkka-