Joulukuun pohdinta 2013 - Kirja
Hilkka Rosholmin joulukuun pohdinta 2013
KIRJA
Kaikenlainen tieto siirtyi alkuaikoina yksinomaan suullisesti sukupolvelta toiselle. Kirjoitustaidon myötä tiedot siirrettiin savitauluille ja pergamenteille. Kirjat olivat aluksi kirjakääröjä ja kirjoitettiin papyrukselle tai pergamenteille. Kirjakääröt olivat hauraita eivätkä kestäneet käytössä pitkään. Ihan tarkka jäljentäminen oli siksi tärkeää. Oma jäljentämisen ammattikunta kehittyi tällaiseen kopioimiseen. Ei siinä saanut ulkomuistista mitään kirjoittaa, vaan jokaisen kirjaimen muotokin piti verrata alkuperäiseen tekstiin. Työ oli hidasta ja oikeellisuuden tarkistaminenkin vei oman aikansa, mutta haluttiin olla varmoja ettei tekstin merkitys vaihdu mitenkään aikain kuluessa. Kirjapainon keksimisen myötä kirjoitetun tekstin valmistus muuttui täysin. Kehitys on jatkunut ja meillä Suomessakin on jo kauan ollut saatavilla kirjoja. Erilaisia kirjoa valmistetaan ja painomäärä päätetään etukäteen. Jokaisessa kodissa on varmaan ainakin muutama kirja.
Sen jälkeen kun itse opin lukemaan, kirjat ovat aina kuuluneet elämääni. En muista lukeneeni kovin montaa varsinaista lastenkirjaa, ehkei niitä silloin ollutkaan. Satukirjoja meillä oli ja niitten satujen aiheet muistan vieläkin. Mahdoinko lukea ne niin monta kertaa, että tulivat todella tutuiksi? Myöhemmin oli kiva lukea nuortenkirjoja kesäiltoina. Kaikki tyttökirjat luin ja samoin kaikkea muuta sopivaa mitä kirjastosta oli saatavilla. Syksyisin jatkoin lukemista usein taskulampun valossa, koska sähkövaloja ei saanut pitää loistamassa myöhään illalla. Olihan silloin jo jonkinlaisia jännäreitäkin enkä niiden lukemista voinut yksinkertaisesti jättää kesken.
Kirja on todella kirjoitettu luettavaksi. Jokainen lukija löytää varmasti sellaisen kirjan, jonka kanssa voi viettää hetken. Minulla on muutama kirja, jonka olen lukenut moneen kertaan. Tartun mieluusti johonkin tuttuun hengelliseen romaaniin, kun haluan ajatukseni pois jostain masentavasta asiasta. Pidän myös elämänkerroista, koska niitä lukiessa saan hetkeksi eläytyä eri ihmisten kokemuksiin ja elinympäristöön. Luen joskus myös historiallisia romaaneita. Historiankirjoista saadaan kyllä eri ihmisistä yksittäisiä tietoja, mutta ei tietoa minkälaisissa olosuhteissa he elivät eikä tietoa millaisia ihmisiä oli heidän läheisyydessään. Historiallisen romaanin kirjoittamiseen tekijä laittaa mukaan paljon itsestään, omia mielikuviaan ja omaa tapaansa käsitellä asioita. Sujuvasanainen kirjoittaja saa lukijan mukaansa ja kirjan juoni etenee hienolla tavalla. Ennen tätä tietokoneaikaa kaikki tietous saatiin kirjoista. Ei ole ihme, että muistan koulussa olleen kuvattuna yhdessä viisaus-taulussa jonkun vanhan, harmaapartaisen, kumaraselkäisen ja silmälasipäisen miehen paksun avoimen kirjan äärellä.
Tietokoneen hakuohjelmista saa ’Kirjojen kirja’ -haulla vastaukseksi Raamatun. Monet ovat epäilleet, ettei nykyisen Raamatun teksti ole alkuperäisen kaltainen. Miten edes papyruskääröt voivat säilyä muuttumattomina, kun kuitenkin vain ihmiset ovat niitä olleet kopioimassa? Kuolleenmeren kirjakääröt todistavat tekstin muuttumattomuuden. Niitä kirjakääröjä verrattiin uudempaan käännökseen ja todettiin, että kyllä uudempi teksti vastaa vanhempaa käsikirjoitusta. Jotain eroavaisuuksia ilmeni, esimerkiksi kirjoitustavoissa ja tyylissä, mutta tekstikohdan merkitys ei näistä muuttunut. Aikaisemmin löytynyt, 300-luvullle ajoitettu pergamenttikäsikirjoitus, on yhtäpitävä myöhemmin löytyneiden käsikirjoitusten kanssa. Minä luin tästä mielenkiinnolla ja ajattelin, että suuri Jumala ei anna omaa tekstiänsä muuttaa. Jumala on ikiaikojen Jumala, johon voi tällainen pieni ihminen näin pitkänkin ajan kuluttua turvallisesti luottaa.
’Luen sinua kuin avointa kirjaa’ on vielä nytkin oivallinen sanonta. Ihmisen, jolle tällaiset sanat osoitetaan, ei kannata valehdella mitään, koska hänen ilmeensä kertoo täysin toista kuin hänen sanansa. Tuollainen pitäisi jokaisen ihmisen olla, sillä mitä tämä maailma enemmän kaipaa kuin avoimuutta keskinäiseen kanssakäymiseen? Suljettuna olevaan kirjaankaan ei voi ottaa kantaa. Kun haluaa tietää kirjan sisällön, se pitää ensin avata ja lukea. Joulun rauhaa on ennen kuvattu pöydällä avoinna olevalla Raamatulla ja samalla pöydällä on usein ollut kynttilä. Taulu kuvaa minusta hyvin sitä lämpöä, joka huokuu Jouluevankeliumista: ’Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungista…’.
-hilkka-