Joulukuu 2011 - Lapsen kaltainen
Hilkka Rosholmin joulukuun pohdinta 2011
LAPSEN KALTAINEN
Olen saanut seurata suurta ihmettä muutaman kuukauden ajan. Olen nimittäin saanut seurata vauvan tuloa tähän maailmaan. Alussa oli iloinen ilmoitus tästä ihmeestä. Sitten seurasi kasvamisen ihmettä kohdussa, rakentumista näkymättömissä soluista ihmismuotoon. Tämä aika oli luottamista Jumalaan, että kaikki menee pienen kasvajan kohdalla hyvin. Minun silmissäni ja mielessäni nyt isoäitinä se on jotenkin isompi ihme kuin omien lapsien odottaminen ja valmentautuminen äitiyteen. Nyt varmasti olen mummun perikuva, koska olen vakaasti sitä mieltä, että syntynyt poika on ihanin ja tomerin miehenalku mitä koskaan on ollut maan päällä.
Olen katsellut ja ihastellut tätä meidänkin pientä ihmettä. Miten vauva voikaan olla kertakaikkisen vilpitön ja puhdas? Jos kaikki on hyvin, tämä vauva on ainakin itse rauhallisuus. Tyynen tarkkaavaisesti hän jo tutkailee maailmaa. Itku on kyllä ainoa keino osoittaa, että jotain on vialla. Yleensä syy löytyy niin selkeistä asioista kuin nälkä tai vatsavaivat. Kaipaus lähelle äitiä tai isää aiheuttaa myös herkästi itkun. Yksi asia paistaa kuitenkin koko pienen ihmisen elämästä ja olemassaolosta. Hän luottaa täydellisesti vanhempiinsa. Tämä luottamus jatkuu ja kehittyy iän myötä. Jokainen lapsi on ihan oma yksilönsä. Häntä kiinnostavat ihan alusta asti eri asiat, mutta tukeutuminen vanhempiin pysyy. Isoäidit luovat erilaisen suhteen lapsenlapsiin niin kuin isoisätkin. Kaikkia meitä kuitenkin tarvitaan.
Näinä aikoina olen ajatellut monta kertaa, miten kristittyjen ensimmäisen joulun aikaan Maria sai ihastella pientä poikaansa. Ulkonaisesti vauva oli samanlainen kuin muut vauvat. Olosuhteet eivät olleet kovin hienot, mutta Jeesuksen luottamus maallisiin vanhempiinsa syntyi jo tallissa. Jeesuksen katse oli varmasti tavallisen vauvan katsetta puhtaampi kun itse Jumala katsoi äitiä Pojassaan. Niissä hetkissä Marialle varmasti varmistui käsitys, että tällä pojalla on erityinen tarkoitus Isän Jumalan suunnitelmissa. Maria tiesi, että Vanhan Testamentin profeetta Jesaja oli ennustanut Daavidin suvulle: ”Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, jonka nimi on Immanuel”. Tuo Immanuel-nimi merkitsee ”Jumala on kanssamme”. Hämmentyneenä Maria varmaan katseli Jeesus-lasta. Hän tutkaili kaikkea, mikä liittyi hänen pieneen vauvaansa. Maria kätki kaikki oudot asiat ja tapahtumat sydämeensä ja tutkisteli niitä myöhemminkin itsekseen.
Raamatussa meitä aikuisia kehotetaan olemaan lapsen kaltaisia luottamuksessa Jumalaan. Kerran opetuslapset kysyivät Jeesukselta, kuka on suurin taivasten valtakunnassa. Jeesus nosti lapsen heidän keskelleen ja sanoi: ”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa.” Sanoissa on jotain niin sykähdyttävää, että pysähdyn miettimään asiaa joka kerta tätä lukiessani. Jeesus näki, että monet sen ajan aikuisista olivat kovasti itseriittoisia suhteessaan uskoon ja myös Jumalaan. Kaikki eri uskonnolliset johtajat olivat sitä mieltä, että vain he edustivat sellaista ryhmää, joka voi odottaa Jumalan suosiota. Toiset pitivät tärkeinä kaikkien aikojen kuluessa karttuneiden sääntöjen noudattamista. Mitä Jeesus oikein voi sanoillaan tarkoittaa? Siinä oli kuulijoilla silloin ihmettelemistä ja samoin on meilläkin.
Nykyäänkin moni meistä varmaan haluaisi, että voisi olla hyväksyttävämpi uskova. Tällaisin ajatuksin voi sitten tehdä jotain selkeästi näkyvää ja kiitosta ansaitsevaa. Huomion taakse saa kuitenkin helposti kätketyksi totuuden itsestään. Vieläkin moni uskonyhteisön johtaja haluaisi siirtää oman uskonsa ja sen tavoitteet ryhmänsä jäsenille toteutettavaksi. Moni haluaisi pelkästään vedota isän tai äidin uskovaisuuteen, mutta eihän sekään riitä. Meillä on jokaisella takanamme oma lapsuusaikamme. Meillä on jokaisella omat erityispiirteemme. Jeesus pysäytti kuulijansa sanomalla, että taivaaseen päästäkseen jokaisen pitää tulla sellaisen lapsen kaltaiseksi, jollainen hän on ollut omine ominaisuuksineen. Samoin kuin Jeesus oli kuuliainen maallisille vanhemmilleen, niin Hän oli kuuliainen myös taivaalliselle Isälleen. Meillä ei siis ole mahdollisuutta päästä taivaaseen ellemme hyväksy henkilökohtaisesti Jumalaa Taivaan Isäksemme. Meillä ei ole mahdollisuutta kasvaa uskovana, jos emme hyväksy koko Raamattua Jumalan sanana oppaaksemme uskontiellämme.
Meidän ei tarvitse emmekä saakaan olla jonkun toisen ihmisen kaltaisia ollaksemme Jumalalle kelvollisia. Saamme omaksua uskon askeleita ihan omaan tahtiimme niin kuin olemme saaneet kasvaa ja oppia lapsenakin. Tätä saamme miettiä tänä joulunakin, kun muistelemme Jeesus-lapsen syntymää Isän Jumalan tahdosta maailman Vapahtajaksi.
-hilkka-
Tiedoksi teille jotka olette saaneet pohdinnan paperikopioina:
Hilkka Rosholmin kuukausittain vaihtuvat pohdinnat Iltalampun kotisivuilla: www.iltalamppu.fi Aikaisempien kuukausien pohdinnat luettavissa samoilla sivuilla.
Iltalamppu radio-ohjelmat sunnuntaisin klo 17 - 20. Ohjelmat tuottaa ja toimittaa Taisto Laakso. Ohjelmat kuuluvat myös internetissä suorina lähetyksenä: www.iltalamppu.fi
Iskelmä Satakunta, Huittinen 93,0, Pori 100,4, Rauma 105,1 MHz
Missio Iltalamppu ry, PL 45, 29201 Harjavalta puh. 040-833 7348,
Sähköposti: taisto.laakso( at) gmail.com