Helmikuun pohdinta - Minun totuudestani

Helmikuun pohdinta 2014. Hilkka Rosholm

Minun totuudestani

Joulun jälkeen sain taas kerran osoituksen henkisen tasapainon tärkeydestä. Olen tässä sairauden edetessä tajunnut, että tasapaino koostuukin eri totuuksista. Normaalisti henkisesti tasapainoinen ihminen kertoo, että kaikki osat hänen elämässään ovat hyvin. Hän kertoo, että perheasiat ovat kunnossa, on viihtyisä työ ja raha-asiatkin ovat hallittavissa, vaikka velkaa onkin omasta asunnosta. Tällainen ihminen kokee, että elämä on elämisen arvoista. Samalla hän saattaa mainita, että toivoisi ettei sairastuisi, vaan saisi jatkaa terveenä elämäänsä. Jos asiaa kysytään Jumalaan uskovalta ihmiseltä, hän lisää luetteloon uskonsa. Mutta mitä nämä osat oikeastaan ovat? Eivätkö ne ole totuuksia, jotka edesauttavat henkiseen tasapainoon?

Suomessa on uskonnonvapaus ja hengellinen totuus on mahdollista löytää aika helpostikin. Monet ihmiset kulkevat arkeaan miettimättä uskoa ollenkaan. Herkkä suomalainen havahtuu jossain vaikeassa tilanteessa hyväksymään elämäänsä mahdollisuuden Jumalasta. Kun hankalaksi koettu tilanne laukeaa ja elämä palaa ennalleen, unohtuvat tällaiset mietteet helposti. Jotain kuitenkin jää vaikuttamaan, kun tajuaa toisenlaisenkin ulottuvuuden olevan mahdollista. Minun hengellinen totuuteni on turva Jumalassa. Olen kokenut, että elämä on muutakin kuin elämistä vain hetken täällä maan päällä. Ihmisellä on niin paljon henkistä pääomaa että minä uskon ihmiselämän jatkuvan, vaikka hän täältä meidän keskeltämme pois lähteekin. Minunkin vuoroni on lähteä joskus, aikaa vaan en tiedä. Kohtasin Jumalan elämässäni henkilökohtaisena pelastajanani, että voin jatkaa kuolemanjälkeistä elämääni Hänen kansaan.

Olosuhteiden totuus on se elämäntilanne, jossa elämme. Se on arki, johon heräämme aamuisin. Monelle arki on enemmän tai vähemmän haasteita täynnä. Näihin ongelmiin haetaan ratkaisuja monesti pitkänkin aikaa. Tilanteet rasittavat ja niidenkin myötä voi kokea väsymystä, mutta kuitenkin jossain sisimmässään odottaa elämän selkeytymistä. Joskus näitä ratkaisuja löytyy ja arki palaa taas normaalimmaksi. Jonkun kohdalla suru yllättää läheisen poismenon johdosta. Joskus käy niin, että taloudellista ratkaisua ei löydykään, vaan joku joutuu velan maksajaksi ja velka jää rasittamaan taloutta pidemmäksi aikaa. Joskus joutuu kokemaan esimerkiksi sairauden, joka jää olemaan ja vaivaamaan eliniäksi. Sairastaessani olen  kokenut, että silloin muuttuvat ne perustekijät, joista voin ponnistaa aamuisin arkeani elämään. Minulle näitä muutoksia on tullut tämän taudin myötä aina lisää. Olen oppinut, että siinä vaiheessa pitää surra menetys, vasta sen jälkeen voi lähteä kohtaamaan arjen uusia haasteita.

Henkinen tasapaino on mielestäni se, että saa alueittensa totuudet pidettyä mielessään tasapainossa. Psykologi painottaa tätä tasapainoa omalla tavallaan, eri alojen tutkijat omallaan. Jokainen kertoo kuitenkin ohjeita, jotka auttavat meitä tasapainoon. Kukaan ei voi kertoa, miten toisen pitää elää tasapainoista elämää. Olen mielestäni jotenkin saanut elämäni tasapainoon, mutta minun totuuteni eli henkinen tasapainoni kuitenkin järkkyi viime syksynä hitaasti, pitkän ajan kuluessa. Ms-taudin kipuni, hermokivut, jäytivät minua. Aloin ajattelemaan elämääni kivun kautta. Hermosärky rajoittaa aina, lisäksi minulla tavarat eivät pysy käsissäni ja tasapaino järkkyy. Oikein kivuliaana päivänä minulle soitti ms-tautia sairastava ystäväni. Hän kertoi, että jotain samanlaista hänkin oli kokenut. Silloin palasin jonkin verran tasapainoon, kun huomasin että minun totuuteni ei ollutkaan koko totuus, ei minun arjessanikaan. Kipujen vielä lisääntyessä yritin katsoa aina korkeammalle, ihan Raamatun totuuteen asti. Helpotti, kun pääsin yli omien ajatusteni. Aavistuksen omaisesti tajusin, että nämä kivut loppuvat ainakin ajan rajan tuolla puolen. Tällä hetkellä kivut ovat jonkin verran lieventyneet ajoittaiseksi ja nautin pieniä kolotuksia tuntien tavallisesta arjesta tänään.     

   -hilkka-