Heinäkuu 2012 - Säkkien paikkausta ja muita sadepäivien hommia
Hilkka Rosholmin heinäkuun pohdinta 2012
Säkkien paikkausta ja muita sadepäivän hommia
Aika kultaa muistot. Muistikuvissani lapsuuteni kesät olivat lämpimiä. Kyllä joskus satoikin, mutta sade oli niin lämmintä, että silloinkin voi juoksennella ulkona. Ehkä kylmempiäkin kesiä oli, mutta ne eivät ole jääneet mieleen. Lapsuuteni aikoihin jokaisen talon lapset maaseudulla osallistuivat töihin omien kykyjensä mukaisesti. Keväät ja syksyt kuluivat koulu-ajan jälkeen melko tiiviisti ulkotöissä. Kesät olivat kuitenkin työntäyteisintä aikaa. Muistan hellepäivät, jolloin oltiin sokerijuurikaspellolla harventamassa pieniä juurikkaan alkuja. Kesäisin ei sadepäivinäkään oltu jouten. Olihan maaseudulla monenmoista puuhaa ulkotöiden lisäksi.
Yksi työ oli varmasti sellainen, jota kaupunkilaiset kummeksuivat jo silloin. Se oli kangassäkkien paikkaus. Nykyään ei edes maaseudulla varmaan kukaan ymmärrä, että niinkin voidaan saada tarvikkeille lisäaikaa. Meillä melkein kaikkia sadonkorjuun tuotteita siirreltiin säkeissä. Tiiviskankaisia jauhosäkkejä käytettiin, kun käytiin myllyssä jauhattamassa viljaa kotitarpeisiin. Vilja- ja perunasäkkejä tarvittiin syksyllä sadon siirtoon. Nämä olivat harvasyisiä karheita kangassäkkejä ja niiden käyttöikää pidennettiin paikkaamalla pienet reiät, ehkä vähän isommatkin. Se oli siis tärkeä puuha, vaikka ainakin minusta se oli hauskaa ajanvietettä. Sade ei haitannut, kun pihan suulissa oli hyvä katto pään päällä.
Aivan aluksi veljeni hakivat sopivan kokoiset puupölkyt liiteristä. Jokaisella oli myös oma puuvasara. Ensin äiti valitsi sellaiset rikkinäiset säkit, joita ei voinut enää paikata. Niistä leikattiin sopivia palasia korjattavien säkkien reikien peitoksi. Äiti varmaan neuvoi ensimmäisellä kerralla, että paikat piti leikata sopivasti reikiä isommiksi. Turhaan ei saanut leikattavaakaan kangasta kuluttaa. Paikkauksen aluksi säkit käännettiin nurinpäin. Paikat kiinnitettiin maitoliimalla säkkien sisäpuolelle. Puupölkyn päälle minäkin asettelin paikattavana olevan säkin rikkinäisen kohdan. Leikkasin paikan ja levitin liimaa sekä säkkiin ja paikkaan. Hetken kuluttua saikin naputella vasaralla liimapinnat yhteen. Kohta työ alkoi sujua niin mallikkaasti, että voi jutella toisten kanssa. Meillä oli hauskaa keskenämme. Välillä kisailtiin suulissa, olihan siellä mukavia kiipeilyorsia.
Toisenkin minulle mieluisen työn muistan sateisilta elokuun päiviltä. Äiti oli säästänyt vuoden mittaan käyttämättömiksi tulleita pitovaatteita ja vuodevaatteita. Joskus ne pestiin kesällä, jolloin ne kuivuivat hyvin ulkona. Kun niistä sitten alettiin leikata matonkuteita, halusin osallistua moiseen puuhaan aika pienenä. Aluksi se oli tarkkojen ohjeiden mukaista tyynyliinojen leikkausta saksilla sopivan kapeaksi nauhaksi. Kun itse sitten isompana sain kutoa mattoja, oivalsin monta asiaa leikkuun tärkeydestä. Silloin sain myös ratkoa vanhat vaatteet ja katsoa, mistä sai sopivaa kudetta. Muistan, että lampaiden keritsemiseen tarkoitetuilla saksilla onnistui kuteitten leikkuu ilman rakkoja peukalon hangassa. Ei ollut trikoovaatteita, vaan pehmeiksi kuluneista lakanoista saatiin välikudetta paksuun sarkaan. Pitovaatteiden kangas saattoi olla paksua, mutta kaikki kuitenkin käytettiin. Melkein joka kesä kuteita leikattiin, vaikka ei joka vuosi mattoa kudottukaan..
Äiti laittoi itse loimen kangaspuihin. Mattoja oli mukava käydä kutomassa, kun muilta töiltä ehti. Kaksiniitistä ohutta mattoa oli joutuisampi kutoa kuin neliniitistä. Ohuempia mattoja kyllä käytettiin, mutta tupamme pitkät matot olivat silloin ja ovat vieläkin neliniitisiä. Näissä paksummissa matoissa kuteita kuluu enemmän ja itse kutominen on hitaampaa ja tarkempaa. Valmiissa matossa kuteet ovat tiiviisti limittäin. Kun äiti sai jostain tietää, että valmiiksi leikattua trikookudetta on saatavilla, hän tilasi meille uusien mattojen kutomiseen aina jonkin verran. Tällaiset paksut matot olivat siivouspäivinä myös helpompia käsitellä.
Mitä minä opin näistä kaikista lapsuuteni sadepäivien puuhista? Säkkejä en tarvitse enää. Kangaspuita minulla ei ole. Se on jäänyt mieleeni, että tarkka pitää olla pienissäkin asioissa, tuhlata ei kannata. Sekin asia on iskostunut mieleeni, että työkaluja voi käyttää sopivasti soveltaen. Monta kertaa tämä tautini haittaa jonkin pienenkin homman tekemistä. Heti alan miettiä parasta vaihtoehtoa nykyisillä työvälineillä. Sen opin myös, että sateisina päivinä ei kannata yrittää tehdä mitään erikoista. Nykyään voin siis vain olla ja nauttien katsella lämmintä kesäsadetta.
-hilkka-
Tiedoksi teille jotka olette saaneet pohdinnan paperikopioina:
Hilkka Rosholmin kuukausittain vaihtuvat pohdinnat Iltalampun kotisivuilla: www.iltalamppu.fi Aikaisempien kuukausien pohdinnat luettavissa samoilla sivuilla.
Iltalamppu radio-ohjelmat sunnuntaisin klo 17 - 20. Ohjelmat tuottaa ja toimittaa Taisto Laakso. Ohjelmat kuuluvat myös internetissä suorina lähetyksenä: www.iltalamppu.fi
Iskelmä Satakunta, Huittinen 93,0, Pori 100,4, Rauma 105,1 MHz
Missio Iltalamppu ry, PL 45, 29201 Harjavalta puh. 040-833 7348,
Sähköposti: taisto.laakso( at) gmail.com