Elokuun pohdinta 2013 - Kiviä
Hilkka Rosholmin elokuun pohdinta 2013
KIVIÄ
Lapsena kiersin kotitalomme ympäristöä useaan kertaan. Sitä sai kiertää, kun ei mennyt pellolle eikä tielle. Katselin useasti isoja kiviä, joita oli pienen mäen rinteessä. Tutkailin niiden värejä ja pintoja. Jokainen oli omanlaisensa. Yhdessä kohdin oli pieniä kiviä, niissäkään ei ollut kahta samanlaista. Sieltä sain myös hyvin käyttökelpoisia kiviä moneen leikkiini. Kerran löysin erikoisen ruskehtavan kiven, jonka huomasin kun se auringon loisteessa välkehti. Käännellessäni sitä se välkehti vielä enemmän eri väreissä. Minusta se oli kaunis ja pidin sitä ainutlaatuisena. En vienyt sitä edes sisälle kun ajattelin että muut ottavat sen heti kun huomaavat. Pihaleikeissäni sillä oli käpylehmien aitauksessa tärkeä tehtävä. Milloin se oli kiviaidan kulmakivenä, milloin toimitti portin virkaa. Kerran näytin tätä arvokasta aarrettani veljelleni ja kysyin oliko se arvokas. Sain kuulla, että se oli kaikista arvottomin, kissankultaa vain. Sehän hajoaa, jos sitä iskee kunnon kivellä, sanoi veljeni ja näytti asian laidan heti. Niinpä kiveni hajosi ja minä petyin aika lailla. Näytti se kuitenkin minusta kauniilta, sanoin itkien.
Oikein suuria kivilohkareita näin aina kun menimme sukulaisten luokse vieraisille. Kalliokin tuli minulle tutuiksi, vaikka sitä ei ihan pihapiirissä ollutkaan näkyvissä. Kun koulussa luettiin kivistä, moni asia oli jo minulle tuttua. Silloin kyllä sain paljon lisätietoa Suomen eri kivilajeista. Sekin oli minulle uutta, että myös veden alla on kalliota. Kivi on niin kovaa ja järkähtämätöntä, että sitä käytetään paljon kuvainnollisestikin. Minunkin elämän polkuni on ollut kivinen. Elämäni varrella olen liukastunut polkuni kiviin kuten lapsena sateen jälkeen kulkiessani pienillä poluilla lapsuuskotini ympäristössä. Silloin opin varomaan liukkaita märkiä sammaleita kivien päällä, vanhempana liukkaat kohdat ovat olleet salakavalia eikä niitä ole heti huomannut. Ne ovat olleet sellaisia kompastuskiviä, joita kohdatessani tein virheratkaisuja päästäkseni elämässä eteenpäin. Jälkeenpäin miettiessäni valitsin sellaisissa kohdissa helpoimman ratkaisun, jolla pääsin livahtamaan sillä hetkellä tilanteesta. Nämä ratkaisuni eivät muita haitanneet, itse niistä olen kärsinyt henkisesti ja hengellisesti viime vuosiin asti.
Vaikutuksiltaan suurimmat kompastuskivet ovat olleet elämässäni sellaisia, jotka liittyivät toisiin ihmisiin. Minulla on ollut heikko itsetunto ja toisten sanomiset ovat heikentäneet tuntoani vielä enemmän. Minä syytin mielessäni muita, kun en itse pystynyt nousemaan alemmuuden tilastani. Tekemäni ratkaisut ahdistivat ja muuttuivat sisimmässäni isoksi mustaksi möykyksi, joka vain kasvoi. Syytin jo Jumalaakin, kun Hän ei vaikuttanut muihin niin että olisivat tajunneet tekonsa. Kivi sisimmässäni kasvoi lopulta niin suureksi, etten nauttinut elämässäni enää mistään. Silloin Jumala alkoi puhumaan minulle! Se oli rakkauden ympäröimää hiljaista kutsua ja tajusin, että minä voin Jumalan avulla päästä kaikesta vapaaksi. Kun tein julkisen ratkaisun, Jumala nosti minut sen saman kiven päälle. Tajusin olevani Jumalan silmissä samanarvoinen kuin muut. Nyt olen tajunnut myös, että se möykky oli kuin mustaa kissankultaa, jota hellittelin sisimmässäni. Jumalan voimakkaasta vaikutuksesta se hajosi ensin ruskeiksi liuskeiksi ja myöhemmin mureni kokonaan. Kompastuskivet ovat niitä, mitkä kiusaavat ja ärsyttävät ihmistä aina uudelleen ja joista ei helposti pääse eroon. Ne saattavat ympäröidä niin kuin muuri. Taivastakin näkyy, mutta pilvet peittävät sen. Minun taivaani on tullut normaaliksi ja valoakin antavaksi, kun Jumala osoitti minulle minun virheeni ja myönsin ne. Rukoilen nykyään, että Jumala varjelisi tulevia kompastuskiviä kohdatessani etten jalkaani niihin loukkaisi ja antaisi niiden muodostua niin suuriksi mielessäni että masentuisin. Rukoilen, että huomaisin ne välittömästi ja osaisin tehdä heti oikeita ratkaisuja.
Kivi-nimeä käytetään myös yleisesti tarkoittamaan jotain tiettyä tarkoitusta varten asennettua kiveä. Kulmakivi rakennuksessa tarkoittaa perustuksessa, seinien liittymäkohdassa olevaa nurkkakiveä. Se asetetaan joka kerta paikalleen tarkalleen ja harkitusti, että rakennus muiden niihin liitettyjen kivien kanssa pysyy suorana pystyssä. Holvausmuurauksella tehdyn kaariaukon ylintä kiveä on myös kutsuttu kulmakiveksi. Se on kiilakivi, johon kaikki rakenteen puristusvoimat kohdistuvat ja se pitää holvin pystyssä. Jos se poistetaan, rakennus ei kestä vaan sortuu. Raamatun vanhassa käännöksessä Jeesuksen sanotaan olevan kulmakivi, uudessa sama kivi on käännetty huippukiveksi.
Taivaaseen emme pääse muuta kuin Jeesuksen kautta. Jos elämästämme huippukivi puuttuu, meidän oma rakennelmamme sortuu Jumalan edessä. Huippukiven - Jeesuksen - saa tuekseen vielä tänäkin päivänä ja Häneen tukeutuen on turvallista rakentaa elämäänsä.
-hilkka-