Elokuu 2007 - Rakennuksia ja rakennelmia

Hilkka Rosholm

elokuun pohdinta 2007

Rakennuksia ja rakennelmia

Aika huteria rakennelmia saimme aikaan lapsena, kun teimme leikkeihimme majoja. Mutta pääasia oli silloin, että olimme suojassa. Miltähän mahdoimme suojautua? Pienen sateen majamme kestivät. Nopeasti täytyi pois sieltä lähteä isomman sateen tullessa. Näkösuojan majamme antoi, mutta ei meillä ollut salattavaa. Joskus saimme ottaa mukaan eväät, mutta niidenkin syömiseen annettiin tarkat ohjeet. Hauskaa meillä silti oli, kun voimme leikkiä olevamme jotain muita kuin olimme. Jälkeenpäin ajatellen paljon helpompi olisi ollut leikkiä omassa huoneessaan, mutta vaihtelua me silloin kaipasimme. Ja sekin etu näistä meidän majoistamme oli, että kun emme olleet näkösällä, ei meitä niin helposti töihin komennettu! Saimme kaikessa rauhassa piilotella, kun olimme lapsia. Kun kasvoimme, majat unohtuivat.

Suojaa tarvitsemme kuitenkin jokainen, siksi teemme rakennelman ympärillemme. Se suojaa ja auttaa meitä selviämään elämässä. Tällaisen suojan sisässä kasvamme ja saamme miettiä maailman menoa. Sinne voi kätkeä asioita, joita emme halua paljastaa muille. Liian harvaksi tehty rakennelma voi päästää läpi kipeitä sivalluksia muiden taholta. Se antaa myös muille vinkkejä meistä ja siten mahdollisuuden setviä meidän asioitamme, luulon perusteella kuitenkin. Liian tiivis rakennelma on myös haitaksi, sillä sen tiiviyden tarkkaileminen ahdistaa. Jos emme halua muiden tietävän mitään perimmäisistä ajatuksistamme, kuvittelemme, että kenelläkään muulla ei ole niin hankalia asioita kuin meidän sisimmässämme. Tämän loukun olen itse kokenut. Niin tiiviiksi sain panssarini, ettei edes aviopuolisoni tiennyt asioiden todellista laitaa ennen kuin Jumalan avulla sain ruveta sitä purkamaan. Eipä ollut helppoa purkaminenkaan. Kenpä siis osaisi kertoa kultaisen keskitien oikean suojakuoren tekemiseen?

Näiden kuorien sisään voi kätkeytyä huomaamattamme vääriäkin asioita. Kuvitelmat toisten paremmuudesta saa aikaan kateutta. Aikaa myöten siihen voi tulla mukaan alemmuudentunnetta. Tähän vihollinen onnistuu aivan varmasti tuomaan omat ajatuksensa. Onhan sen tarkoitus pitää ihmiset arkoina ja hiljaisina, silloin ei heistä ole haittaa. Kuvitelmat omasta paremmuudesta saa taas aikaan ylpeyttä. Tätäkin ajatusta vihollinen käyttää hyväksi. Silloin ihminen ei tarvitse Jumalaa, kun kerran omin avuinkin elämässä pärjää. Näihin negatiivisiin ajatuksiin kannattaa kiinnittää huomiota. Ne kun saa mielestään pois, voi kanssaihmisiin suhtautua tavalliselta arkiselta tasolta.

Kun alamme rakentamaan oikeaa taloa, laskemme kustannuksia. Haemme sitä tietoa, minkälainen rakennus on meidän tarpeisiimme sopivin. Tässäkin selvittelyssä tulee ilmi muutamia tosiasioita. Liian tiivistä taloa ei kannata tehdä, homevaara on olemassa. Rakenteidenkin pitää olla hengittäviä. Talosta ei saa tulla liian hataraa, ulkoilma on joskus jäätävän kylmää. Käyttökustannukset nousevat hatarassa talossa isoiksi. Pohdiskeluun löytää varmasti tietoja, kyse on materiaaleista ja paikan sopivuudesta. Tästä varmaan saisi myös vinkkejä oman suojamuurinsa rakentamiseen. Sopiva määrä ikkunoita pitää olla, jotta voi katsella ulos! Pestäkin niitä kannattaa, ettei kuva vääristy. Aukikin niitä ikkunoita kannattaa pitää, että ilma sisällä vaihtuu. Oviakin kannattaa käyttää, saranat ovat kulutustavaraa. Kun itse lähtee ulos, huomaa elämää muuallakin. Kun vieraat päästää sisään, saa kokea arkisessa elämässä hyviä hetkiä.

Se minua on aikaisemmin hämmästyttänyt, kun Raamattu vertaa meitä uskovia rakennukseen. Niinhän se onkin, olemme Jumalan rakennus. Perusta, se rakennuksen kivijalka, on Jeesus Kristus. Hänessä meillä on pääsy Jumalan yhteyteen. Rakennukseen vertaaminen kertoo olostamme ja vastuustamme täällä maan päällä. Kuulumme seurakuntaan, meidän pitää huoltaa yhteisöämme kuin omaa kotiamme. Meidän pitää elää niin, ettemme aiheuta muille lisätyötä pesun tai tuuletuksen suhteen. Meidän pitää ottaa jokaisen vieraat vastaan niin kuin kotona omat vieraamme. Meidän pitää osata varautua seurakunnan kustannuksiinkin.

Rakennukset ja rakennelmat ovat olemassa täällä maan päällä ja tätä elämää varten. Ne jäävät tänne, kun siirrymme ajan rajan tuolle puolen. Purkaminen ja luovuttaminen tuo tuskaa, mutta Jeesukseen uskovilla on iankaikkisuuden toivo. Jeesus sanoi maan päällä ollessaan, että Hän menee valmistamaan meille asuinsijan taivaaseen. Sitä emme tiedä, millainen se asunto on. Luotan siihen, että jokainen kokee olevansa siinä asunnossa kuin kotonaan! Paavali kertoo taivaskaipuustaan näin: ”Me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen telttamajamme puretaankin, Jumalalla on taivaassa meitä varten ikuinen asunto, joka ei ole ihmiskätten työtä. Täällä ollessamme me huokailemme ja kaipaamme päästä pukeutumaan taivaalliseen asuumme, sillä sitten kun olemme pukeutuneet siihen, emme jää alastomiksi.” Tätä varten Jeesus rukoilee puolestamme taivaassa, sillä Hän odottaa sinne kaikkia, jotka Häneen uskovat. -hilkka-