Elokuu 2011 - Tuulista

HILKAN POHDINTA

Hilkka Rosholm. Elokuu 2011

TUULISTA

- Päivää! kuului keittiön ovelta.

Tiesin Suontaustan Siinan tulevan ja pelästyin. Odotin tuttua ”Päivää Paavola vaikkei päivä paistakaan”. Hätääntyneenä katsoin ovelle ja helpotuksekseni näin Siinan hymyilevän sangen voitonriemuisena.

- Enkö minä sanonut soittaessani, että tänään on erilainen juttutuokio?

Muistinhan minä tuon, niinhän sovimme puhelimessa, mutta hämmennyin silti. Korvani ja mieleni eivät olleet oivaltaneet, että muutos tulee ihan alusta asti. Keitin kahvit ja juodessaan Siina kertoi olleensa melko terve, kolotuksia on kyllä ollut. Kesätuuletkaan eivät ole olleet niin lämpimiä kuin voisi kuvitella. Mahdankohan saada tälläkin kertaa oppitunnin luonnon ilmiöistä ehti käydä mielessäni, kun Siina jo jatkoi.

- Eräänä päivänä tuuli oikein mahdottomasti. Kovaksi tuuleksi sitä sanotaan, kun puut taipuvat tuulen voimasta, mutteivät taitu. Myrskyjäkin olen nähnyt ja kokenut. Joskus on ollut melkein mahdotonta kulkea ulkona, joskus puut ovat kaatuneet juurineen ja kerran on lähtenyt meidän savupiipusta hattu. Mietin siinä tuulta katsellessani kaikkia maailman tuulia. Onneksi en ole kokenut niitä trombeja enkä syöksyvirtauksia. Kovaa tuhoa ne aiheuttavat, niin kamalia ovat, Siina hiljeni ja katsoi minua.

- Taisin kuulla vasta alustuksen sinun mietteisiisi, tuumasin naurahtaen.

- Mistä sinä arvasit? Mieleeni tuli myös, että maailman tuulista puhuttaessa voi puhua myös kaikista suuntauksista tuulina. Trendejähän ne nykyään ovat, tai virtauksia niin kuin syöksyvirtaukset konsanaan.

- Samalla tavoin myös voimistuvat ja laajenevat, sanoin. Osa suuntauksista jää pysyviksikin.

- Hyviäkin suuntauksia maailmalla liikkuu. Sellaisista monien asiat paranevat. Ihmetystä aiheuttavia virtauksia liikkuu kuitenkin paljon, totesi Siina. Osaan eivät kaikki haluaisi mennä lainkaan mukaan, mutta jotkut saavat tahtonsa läpi ja niistä tulee ihan maan tapa.

- Juuri tällainen viimeksi mainitsemasi suuntaus on minua huolestuttanut heti kun siitä kuulin, tuumasin. Se on lasten kasvatuksen tarkka ohjeistaminen. Lasta pitää vain ohjata elämään. Ei saa kasvattaa. Tätä ei tietysti näin ilmaista, mutta sitähän se tarkoittaa kun tavallinen kuri on kielletty. Ovatkohan räikeät pahoinpitelyt aiheuttaneet tällaiset säännöt, pohdin.

- Kyllä lapsen päähän pitäisi saada takoa, mikä on oikein ja mikä väärin. En tietystikään tarkoita ihan selkäsaunan voimalla, mutta keskustelemalla useampaan kertaan valintojen vaikutuksista aina tilanteiden mukaan. Vanhemmat ovat ainoita, jotka voivat lapsiin vaikuttaa. Tämän suuntauksen vaikutukset näkyvät muuten jo nyt. Onhan se ollut jo vähän aikaa ilmiönä, että toiset nuoretkin lyövät ja potkivat sumeilematta vaikka kaveriaan, jos asiat eivät mene niin kuin he haluavat. Mikä kamalinta, joskus tuntuu, että pahaa tehdään ihan muuten vain, tuohtui Siina. Raamatun ohje toisen kunnioittamisesta on tyystin unohtunut.

- Nämä nuoret ovat varmaan jo sellaisia, ettei heidän vanhemmillensakaan ole asiaa teroitettu. Mistä he sitten sen osaisivat omille lapsilleenkaan asiaa tähdentää, minä mietin ääneen. Tämä syöksyvirtaus voi olla vielä vaan pahenemaan päin, koska vähän vanhemmatkin syyllistyvät tällaisiin pahoinpitelyihin, olen lehdistä huomannut.

- Niinhän se taitaa olla. Jotenkin tämä maailmanaika on hetkessä mennyt kummalliseksi. Ennen vanhaan uskovan puhtaampi elämä erotti ja vaikutti. Lapsuuskotini naapurissa asui Santra, joka varmasti puhutteli monia juuri sydämellisellä uskovan elämällään. Santran tykönä oli lapsenkin hyvä olla. Jälkeenpäin olen tajunnut, että Jumalan Pyhyys oli Santran elämässä läsnä. Sen sain aikanaan sitten kokea minäkin, kun tulin uskoon. Nykyään toiset uskovatkin helposti sanovat, etteivät halua erottautua, kyllä sekin on suuntaus. Ihmisinä me kaikki olemme totta kai samanlaisia, mutta Jeesukseen uskovilla on iankaikkisuustoivo, jonka haluaisin kaikkien ihmisen omistavan jo täällä maan päällä. Se ero on Jumalan työ, ei sitä voi eikä kuulu laittaa piiloon, pohti Siina vakavana.

- Näin se on, olen syytä tällaiseen itsekin joskus miettinyt. Ihmisestä itsestään se johtuu, Jumalan puolelta uskoon tulossa on aina sama voima.

- Voisiko samanlainen ajatus ei-erottautumisesta olla niilläkin mielessä, jotka hyväksyvät uskovien kiroilut, viinan juomiset ja kapakoissa istuskelut? Voi, voi kun ymmärtäisivät, miten ovelasti tuollaiset asiat valtaavat. Niiden loukkuun jää tosi helposti, sen olen nähnyt, huudahti Siina.

- Ainahan kaikkia suuntauksia liikkuu ihmisten keskellä. Itse täytyy osata pitää varansa, ettei lähde mukaan sellaiseen, jonka kokee itselleen sopimattomaksi. Eikä sen tarvitse olla mitään noin rajuakaan, sanoin.

- Ei kai silti kukaan ulkopuolinen voi muuttaa tilannetta, omasta oivaltamisesta asiassa on kyse. Jumalan tuntemisen vaikutukset tulevat selvänä esille Raamatusta. Samaten sieltä löytyvät ohjeet viinan käytöstä ja seksistä. Ne ohjeet ovat todella hyväksi ihmiselle vieläkin, vaikka joku väittäisi muuta, sanoi Siina painokkaasti.

- Olen muuten lähdössä tytön luo Ilomantsiin, kertoi Siina keittiön ovelle mennessään. Soitan, kun olen palannut.

Toivottelin Siinalle sopivia tuulia ja Jumalan varjelusta matkalle.

-hilkka-

Tiedoksi teille jotka olette saaneet pohdinnan paperikopioina:

Hilkka Rosholmin kuukausittain vaihtuvat pohdinnat Iltalampun kotisivuilla: www.iltalamppu.fi Aikaisempien kuukausien pohdinnat luettavissa samoilla sivuilla.

Iltalamppu radio-ohjelmat sunnuntaisin klo 17 - 20. Ohjelmat tuottaa ja toimittaa Taisto Laakso. Ohjelmat kuuluvat myös internetissä suorina lähetyksenä: www.iltalamppu.fi

Iskelmä Satakunta, Huittinen 93,0, Pori 100,4, Rauma 105,1 MHz

Missio Iltalamppu ry, PL 45, 29201 Harjavalta puh. 040-833 7348,

Sähköposti: taisto.laakso( at) gmail.com